Laidunnus vähentää ravinteiden kokonaismäärää Perämeren rantalaitumilla

Merenrantalaidunten kasvillisuuden ravinteista osa sitoutuu eläinten kasvuun, mikä vähentää ravinteiden kokonaismäärää laidunalueilla. Luonnonvarakeskuksen (Luke) Rantalaidun-hankkeessa laskettiin laiduneläinten kautta tapahtuvaa ravinteiden kiertoa. 

Rantalaidunnuksen osuudesta rannikkovesien rehevöitymiseen on esitetty epäilyksiä, sillä laiduneläinten on ajateltu tuovan vesistöihin ravinteita. ”Tutkimusten mukaan laidunnus vähentää kasvillisuuden biomassaa, siihen sitoutuneiden ravinteiden sekä rantaniityn ravinteiden kokonaismäärää”, tutkija Marika Laurila Lukesta sanoo. 

Hankkeen selvityksen mukaan laskennallinen ravinteiden poistuma laidunalueelta on keskimäärin 2,2 kg typpeä ja 0,6 kg fosforia hehtaaria kohden. Virtsan ja sonnan mukana laitumelle palautuu laidunruohosta peräisin olevaa typpeä 18,9 kg/ha ja fosforia 1,9 kg/ha (kuva 1). ”Osa kasvillisuuden ravinteista sitoutuu eläinten kasvuun ja poistuu eläinten mukana laitumelta, jolloin ravinnetase on negatiivinen. Osa ravinteista palaa takaisin niitylle sonnassa ja virtsassa. Laidunnus kuitenkin vähentää ravinteiden kokonaismäärää alueella” Luken tutkimusprofessori Arto Huuskonen kertoo.

Kuva 1. Laidunnuksessa osa kasvillisuuden sitoutuu eläinten kasvuun ja osa palaa takaisin laitumelle.

Eläimet syövät laidunkauden ajan pelkästään laidunruohoa, eikä alueelle viedä lisärehua. Eläinten kautta alueelle palautuvat ravinteet ovat siellä alun perin jo olleita. ”Rantaniittyjen ja perinnebiotooppien hoidon idea on juuri tämä alueiden köyhdyttäminen ravinteista”, Huuskonen sanoo. 

Perämeren rantalaitumilla laiduntaa yleensä 0,5–1 emolehmä–vasikka-paria hehtaaria kohti. Laskelmassa eläintiheytenä käytettiin yhtä emo–vasikka-paria hehtaarilla, ja siinä otettiin huomioon eläimen elopaino ja rehunsyönti. Laidunkausi kestää noin kolme kuukautta.

Hoitamattomien merenrantaniittyjen ravinnemäärät hoidettuja suurempia

Jos laidunnuksessa käytetään pelkästään isokokoisia rotuja, kuten charolais, limousin, simmental, rehun syöntimäärät ja myös eritetyn ja pidättyneiden ravinteiden määrät lisääntyvät hieman. Isoille roduille laskettu ravinteiden poistuma laidunalueelta on keskimäärin 2,6 kg typpeä ja 0,7 kg fosforia hehtaaria kohden. Vastaavasti virtsan ja sonnan mukana laitumelle palautuu typpeä 20,2 kg/ha ja fosforia 2,0 kg/ha.

Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitamattomilla merenrannoilla kasvaa tyypillisesti korkeaa järviruokokasvustoa jopa yli 10 000 kg kuiva-ainetta hehtaarilla (kuva 2). ’’Laiduntamattoman rannan kasvusto voi sisältää hehtaaria kohti jopa 90 kg typpeä ja 9 kg fosforia, jotka ovat alttiita huuhtoutumiselle kuolleen kasvimassan hajotessa’’, erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä Lukesta sanoo.

Kuva 2.Kuolleen biomassan hajotessa ravinteita vapautuu maahan tai niitä huuhtoutuu veden mukana.

Ravinnetaselaskennan lisäksi Rantalaidun-hankkeessa kerätään ravinne- ja hygienianäytteitä, joiden perusteella päivitetään arvioita rantalaidunnuksen aiheuttamista hygieniariskeistä ja ravinnevaikutuksista vesistöille sekä tehdään suosituksia riskien minimoimiseksi. 

Vuoden 2021 alussa käynnistynyttä Merenrantalaidunnusta luonnon ja ihmisten hyväksi (RANTALAIDUN) -hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus, ProAgria Oulu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsingin yliopisto sekä Eläinten hyvinvointikeskus. Hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.

Lisätietoja:

• Tutkimusprofessori Arto Huuskonen, +358295326149, [email protected]
• Erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä, +358295326622, [email protected] 
• Tutkija Marika Laurila, +358295326388, [email protected]

Hankkeen verkkosivut
Tietokortti: Ravinnekierto rantalaitumilla