Kognitiivinen toiminnanohjaus on yhteydessä ikääntyneiden elinpiirin laajuuteen

Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksessa tehdyn tutkimuksen mukaan kognitiivinen toiminnanohjaus on yhteydessä ikääntyvien henkilöiden liikkumisaktiivisuuteen elinpiirissään.

Liikkumisaktiivisuus elinpiirissä kuvaa henkilön liikkumisen laajuutta, määrää ja mahdollista avun tarvetta liikkumiseen. Ikääntyneen henkilön itsenäisen elämän ja aktiivisena vanhenemisen kannalta on tärkeää, että hän pystyy liikkumaan itsenäisesti minne haluaa, milloin haluaa ja miten haluaa, tohtorikoulutettava Taina Poranen-Clark toteaa.

Toiminnanohjaus on kaiken tavoitteellisen toiminnan kannalta tärkeä kognitiivinen kyky. Toiminnanohjauksessa tarvitaan monimutkaisia kognitiivisia prosesseja, kuten informaation säilyttämistä työmuistissa, kykyä vaihtaa tarvittaessa tehtävästä toiseen sekä tarkkaavaisuuden ylläpitoa ja kontrollia, selvittää Poranen-Clark.

Tutkimukseen osallistui 157 kotonaan asuvaa 76–91 -vuotiasta henkilöä. Tutkittavat osallistuivat haastatteluihin ja testeihin vuosina 2014 ja 2016. Liikkumisaktiivisuutta elinpiirissä kysyttiin haastattelua edeltävien neljän viikon ajalta. Toiminnanohjausta arvioitiin tutkimuksessa kognitiivista suorituskykyä mittaavalla Trail Making Testillä, josta suoriutuminen vaatii mm. työmuistin käyttöä, keskittymiskykyä, prosessointinopeutta ja joustavuutta.

Heikon toiminnanohjauksen yhteyttä vähäiseen liikkumisaktiivisuuteen elinpiirissä selitti henkilön heikko alaraajojen toimintakyky sekä vaikeudet kulkuneuvoilla liikkumisessa. Kahden vuoden seurannan tulokset antoivat viitteitä siitä, että heikko toiminnanohjaus mahdollisesti myös ennustaa elinpiirin kapenemista.

Kognitiivisen toiminnanohjauksen ja motorisen kontrollin säätely tapahtuu ensisijaisesti etuaivolohkon alueella aivoissa. Tämä aivoalue on erityisen altis normaalin ikääntymisen mukanaan tuomille muutoksille. Etuaivolohkon alueen toiminnan heikkeneminen ei ainoastaan vaikuta kognitiiviseen toimintakykyyn vaan mahdollisesti myös motorisiin toimintoihin.

Kognitiivinen heikentyminen saattaa vähentää mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä estää pääsyn yhteiskunnallisiin palveluihin, mikä puolestaan kiihdyttää kognitiivista heikentymistä. Kognitiivisen harjoittelun merkitystä liikkumiskyvyn ylläpitämisessä olisi syytä tutkia lisää.

Lisätietoja:
Taina Poranen-Clark, Gerontologian tutkimuskeskus, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, puh 040 8054950, [email protected]

Alkuperäisjulkaisu:

Poranen-Clark, T., von Bonsdorff, M., Rantakokko; M., Portegijs E., Eronen, J., Kauppinen, M., Eriksson, J., Rantanen, T., Viljanen, A. Executive function and life-space mobility in old age Aging Clin Exp Res (2017) doi:10.1007/s40520-017-0762-3

http://link.springer.com/article/10.1007/s40520-017-0762-3