Senaatti-kiinteistöt on aikeissa myydä osittain tai kokonaan Jokioisten kartanon rakennukset maapohjineen. Museovirasto on 4.11.2017 ympäristöministeriölle antamassaan lausunnossa todennut, että kulttuurihistoriallisesti arvokasta kartanoa ei pitäisi luovuttaa pois valtiolta. Kartanolla on pitkä ja merkittävä historia ja se on ollut keskeinen Suomen itsenäisyyden ajan maatalouteen liittyvä tutkimus- ja koulutuskeskittymä.
Loimijokilaaksossa sijaitseva Jokioisten kartano on yksi Suomen laajimmista kartanoalueista. Sen asuin-, talous- ja tuotantorakennukset sekä puisto- ja puutarha-alueet ovat monipuolisia ja korkeatasoisesti suunniteltuja. Alueeseen kuuluvat kartanon ja sen puiston lisäksi Ferrarian tehtaan tuotantorakennukset sekä asuma-alue. Alue on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.
Jokioisten kartano syntyi, kun kuningas Erik IVX lahjoitti 1562 Jokioisten neljänneskunnan sotapäällikkö Klaus Hornille. Omistajia ovat myöhemmin olleet mm. Flemingit, Kruusit ja Reuterholmit. Kartano kukoisti 1700- ja 1800-lukujen taitteessa maaherra E.G. von Willebrandin omistuskaudella. Olennainen osa kartanon rakennuksista on tältä ajalta, jolloin siellä alkoi myös teollinen toiminta. Alueella on ollut mm. tiilitehdas, panimo, viinanpolttimo, verkatehdas, kankirautapaja, rautanaulatehdas, rautalankatehdas, mylly, saha, tiilitehdas, rautatehdas sekä sokeri- ja siirappitehdas. Jokioisten kartano siirtyi vuonna 1871 osakeyhtiölle, jonka suurin osakas vuosisadan vaihteessa oli Johan Mannerheim, marsalkan nuorempi veli. Hänen aikanaan rakennettiin nykyisin museorautatienä toimiva ratayhteys Humppila-Jokioinen-Forssa.
Suomen valtio osti kartanon vuonna 1917. Vuosina 1918-1971 kartano toimi Maataloushallituksen alaisina valtion koulutiloina ja vuodesta 1971 tila on ollut Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) hallinnassa. Nyt kartanoaluetta hallinnoi pääasiassa Luonnonvarakeskus, joka on irtisanonut rakennusten vuokrasopimuksia ja supistanut toimintaansa. Alue on yhä Luonnonvarakeskuksen tutkimuskäytössä.
Alueen rakennuksista yhdeksän on suojeltu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetulla asetuksella (480/85) vuonna 1993. Lisäksi viisi rakennusta on vuoden 1993 suojelupäätöksen valmistelun yhteydessä määritelty rakennussuojelun kannalta huomionarvoisiksi kohteiksi.
Museoviraston mielestä Jokioisten kartanoa ei kulttuurihistoriallisin perustein pitäisi luovuttaa pois valtiolta. Rakennuksille olisi löydettävä luontevaa julkista käyttöä. Ensisijaisena ratkaisuna on selvittää Luonnonvarakeskuksen toimintojen jatkaminen ja kehittäminen alueella. Ratkaisuissa on erityisesti otettava huomioon kartanon päärakennuksen sekä muiden erityistä arvoa omaavien rakennusten kestävän ja ekonomisen käytön turvaaminen. Rakennusten ja maa-alueiden ohella on huomioitava alueella sijaitsevan geenivaraston turvaaminen säilyttämällä se valtion omistuksessa.
Alueen kulttuurihistoriallisen merkittävyyden ja hyvin säilyneiden sisätilojen vuoksi voimassa olevien kaavojen tarjoama suojelu ei ole riittävä. Jokioisten kartanon alueella on myös tarpeen saada viipymättä vireille koko aluetta koskeva, rakennusperinnön suojelemista koskevan lain mukainen suojeluprosessi.
Kysymys luovutuksesta tulisi ratkaista vasta, kun on varmaa, ettei valtio kykene osoittamaan käyttöä alueelle, lisäselvitykset ovat valmistuneet, suojelun kohdentumisen tarve on niiden pohjalta arvoitu ja täsmennetty sekä suojeluprosessi saatettu vireille.
Lisätietoja antaa intendentti Kaija Kiiveri-Hakkarainen, puh. 0295 33 6289, [email protected]
Museoviraston lausunto ympäristöministeriölle Jokioisten kartanon luovutusasiasta on Museoviraston verkkosivuilla osoitteessa http://www.nba.fi/fi/File/2748/jokioisten-kartanoalueen-luovutusasia.pdf
Museovirasto on aineellisen kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön asiantuntija, palvelujen tuottaja, toimialansa kehittäjä ja viranomainen.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1