Miten pukeutui 1500-luvun prinsessa Katariina Jagellonica? Miksi peruukki oli tärkeä 1700- luvun säätyläismiehelle? Miten aluspaitana käytetystä t-paidasta tuli päällysvaate 1960-luvulla? Uutuuskirja Säädyllistä ja säädytöntä luotaa pukeutumisen historiaa 1500-luvulta aina tähän päivään saakka. Mitä pukeutumisen tavat voivat paljastaa ympäröivästä yhteiskunnasta?
Pukeutumisen historia ymmärretään usein joko käytännön sanelemana asiana tai muodin vaihtumisesta johtuvana muutoksena, vaikka pukeutumisessa on aina ollut kysymys paljon laajemmasta ilmiöstä. Pukeutumistapoihin ovat vaikuttaneet ihmisen sukupuoli, sosiaalinen asema, eri elämänvaiheet sekä se, mitä milloinkin on pidetty liian paljastavana. Vaatetuksella on korostettu ryhmään kuulumista, ilmaistu uskonnollisia käsityksiä ja julistettu aatteita. Pukeutumista rajoittamalla on erotettu herrat talonpojista ja pidetty yllä moraalikäsityksiä.
”1900-luvun alussa myös alushousut olivat uutuus naisten pukeutumisessa – niitä olivat siihen asti käyttäneet vain miehet. Naisten alushousuja pidettiin aluksi turhina ja säädyttöminä, koska ne tulivat lähelle seksuaalista aluetta. Niiden käyttäminen liitettiin paradoksaalisesti löyhään moraaliin ja tekosiveellisyyteen; ajateltiin, että naisella piti olla itsellään sen verran ryhtiä, ettei hän tarvinnut alushousuja siveytensä suojaksi. Naisten alushousujen käyttöä vastustettiin säätyläistenkin keskuudessa aluksi samasta syystä. Esimerkiksi Britanniassa alushousuja pidettiin 1800-luvun alussa tanssijoiden ja prostituoitujen vaatteena.”
”Sääty-yhteiskunnan aikana herra ja talonpoika piti erottaa toisistaan jo ulkomuodosta. Ulkoasun ja vaatetuksen täytyi olla yhteneväinen kantajansa yhteiskunnallisen aseman kanssa, ja talonpojan piti siksi näyttää talonpojalta. Toisaalta liiallinen koreilu ja mahtailu sekä oman aseman ylittäminen aiheuttivat kanssaihmisissä ja esivallassa paheksuntaa. Vaatetuksella ja visuaalisella ilmeellä pystyttiin myös osoittamaan ryhmään kuulumista – vaatetus oli sääty-yhteiskunnassa keskeinen eron tekemisen väline. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään tietyistä vaatekappaleista vaan pikemmin yksittäisten vaatteiden muodoista, materiaaleista ja väreistä. Valtiovalta sääti erilaisia ylellisyysasetuksia ja julkaisi listoja kielletyistä tai rajoitetusti käytettävistä tavaroista ja materiaaleista. Esimerkiksi silkin ja pitsin käyttö haluttiin varata vain ylemmille säädyille. Vaatteiden materiaaleja säädelleet ylellisyysasetukset kumottiin vuonna 1816. ”
”Kasvavan varallisuuden myötä talonpoikaisten miesten vaatevarasto alkoi koostua muustakin kuin vain välttämättömistä tuotteista. Määrän lisäksi vaatteiden laatu kohosi: nyt oli mahdollista erottaa pyhä- ja arkivaatteet toisistaan. Käyttöarvon ohella vaatteilla oli myös rahallinen arvo. Vaatekappaleita käytettiin pantteina ja vaihdon välineenä. Vaatteita myös varastettiin. Vaatteet olivat merkittävä osa yksilön varallisuudesta, sillä toisinaan jopa neljännes perukirjoitetun talonpojan omaisuudesta muodostui vaatevarastosta.”
Uutuuskirja Säädyllistä ja säädytöntä nostaa esiin eri asemassa olevien ihmisten arkiset pukeutumisvalinnat ja niiden taustat 1500-luvulta nykypäivään. Esimerkiksi 1800-luvulla myös suomalaisnaiset peittivät ulkona liikkuessaan päänsä joko hatulla tai huivilla, 1920–1940-luvuilla lottapuku oli tavallinen näky katukuvassa, ja 1900-luvun aikana muuttuneet käsitykset lapsuudesta heijastuivat pukeutumiseen.
Massamuodin läpimurto muutti pukeutumisen tapoja hyvin nopeasti. ”Vielä 1960-luvulla osa vaatteista täytyi tehdä itse tai hankkia ompelijalta, koska valmisvaatteita oli vähän tai ne olivat kalliita,” Niiranen täsmentää. Jotkut asiat kuitenkin pysyvät: ”Suomalaisessa kulttuurissa on vuosisadasta toiseen korostettu pukeutumisen käytännöllisyyttä ja paheksuttu liian hienoa pukeutumista, ” Turunen summaa.
Arja Turunen ja Anna Niiranen kertovat kirjastaan Helsingin Kirjamessuilla torstaina 24.10. klo 18.30–19 Kruununhaka-lavalla. Heitä on mahdollista haastatella tilaisuuden yhteydessä.
Kirjan toimittajien yhteystiedot:
Arja Turunen [email protected]
Anna Niiranen [email protected]
Arvostelukappalepyynnöt:
[email protected]
Arvostelukappaleen voi saada myös pdf-muodossa.
Arja Turunen ja Anna Niiranen (toim.)
Säädyllistä ja säädytöntä – Pukeutumisen historiaa renessanssista 2000-luvulle
ISBN 978-951-858-085-3
SKS 2019
Sisällysluettelo
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura ja kulttuurijärjestö: tutkimuslaitos, humanistisen tiede- ja tietokirjallisuuden kustantaja, suullisen ja kirjallisen kulttuurin arkisto ja tieteellinen erikoiskirjasto sekä kirjallisuuden viennin ja kääntämisen tukija. Seuraan kuuluu runsaat 2 300 jäsentä ja sen palveluksessa työskentelee tällä hetkellä noin 70 henkeä. www.finlit.fi
Ota yhteyttä, kun tarvitset tietoa SKS:sta: www.finlit.fi/medialle
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1