Varhaiskasvatusta ei tule ylipedagogisoida – arjen turvallisuus unohtui?

Hallitus ajoi toimillaan päiväkotien työntekijät vastakkainasetteluun

Keskiviikkona 25.4 Uudellamaalla marssii suuri osa päiväkodeissa työskenteleviä kasvattajia ulos työpaikoiltaan. Ulosmarssilla halutaan nostaa esiin mm. huoli arjen turvallisesta sujumisesta, mikäli lakiuudistus runnotaan läpi esitetyn kaltaisena. Toinen suuri huolenaihe on lastenhoitajien ja sosionomien asema tulevaisuuden varhaiskasvatuksessa. 

Uudistuksella on ylevät ja teoriassa ­järkevät perustelut. Käytännön toteutus onkin sitten täysin eri asia.  Lakiesitys vannoo laadukkaan varhaiskasvatuksen nimiin, vaikka vasta on kasvatettu lapsiryhmien kokoa ja rajattiin subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Surullista kuultavaa arjesta on se vastakkainasettelu, joka jo nyt vahvasti kumpuaa. Mistä se johtuu?  Vahva viesti, joka jäseniltämme sekä käydystä keskustelusta välittyy tunne siitä, on että lakivalmistelussa on huomioitu vain yksi ammattikunta, sen edut ja status. Muita kyllä kuullaan, mutta ei kuunnella – eli ei vaikutusta!  Nyt tarvitaan ensisijaisesti toimia koko henkilöstön yhteistyön, työtyytyväisyyden ja työssä pysymisen parantamiseksi.

Nyt on korkea aika herätä todellisuuteen ja varhaiskasvatuksen arkeen!
Huoli arjen sujumisesta, varhaiskasvatuksen tavoitteiden saavuttamisesta ja turvallisesta arjesta on valtava! 

Nykyäänkin henkilöstömitoituksesta poiketaan hallitsemattomasti ja mielivaltaisesti.  Toimintatapa heikentää varhaiskasvatuksen laatua, ei mahdollista varhaiskasvatuksen tavoitteiden saavuttamista, uuvuttaa henkilökuntaa ja on selkeä turvallisuusriski. Varhaiskasvatuslakiesitys ei tuo asiaan parannusta. Lain tuleekin velvoittaa henkilöstömitoituksen noudattamiseen koko hoitopäivän ajan. 

Lastenhoitajien määrä vähenee, mutta vastuu päiväkotipäivästä kasvaa

Lakiesitys korostaa korkeakoulutettujen osaamista ja tärkeyttä varhaiskasvatuksessa, mutta sen myötä lapsiryhmä jää entistä enemmän lastenhoitajan vastuulle.

Onko korkeakoulutettujen lisäys lapsiryhmissä todella lapsen etu, mikäli tilanne johtaa siihen, että ei ole aikaa lapsen perustarpeista huolehtimiseen, aikuisen läsnäoloon, lapsen yksilölliseen huomioimiseen, kannustamiseen ja ohjaukseen? Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän yhteistä aikaa kuluu perustarpeista huolehtimiseen. Jotta oppiminen mahdollistuu, pitää pienten lasten perustarpeista olla huolehtimassa riittävästi henkilöstöä, jonka koulutus on keskittynyt siihen. 

Suomen Lastenhoitoalan Liitto kysyi viikonloppuna järjestetyillä Lapsimessuilla vanhemmilta, mitä vanhemmat kaikista eniten varhaiskasvatuspäivästä toivovat – mitkä ovat ne asiat, jotka pitää ehdottomasti toteutua päiväkotipäivän aikana: Kiistämättä vastauksista nousivat kärkeen turvallisuus, läsnäolo, yksilöllinen huomiointi ja syli! 

Jo tällä hetkellä vallitsee tilanne, että lastenhoitajat ovat se ammattiryhmä, joka on koko päivän läsnä ja vastuussa lapsiryhmästä – usein vielä yksin. Uuden työehtosopimuksen myötä 1.5 lähtien korkeakoulutetut ovat entistä vähemmän läsnä lapsiryhmässä, 5 h viikossa pelkän suunnittelun takia poissa – kun taas uusien Vasun perusteiden mukaan pitäisi entistä enemmän elää hetkessä, lapsen omaa aktiivisuutta ja aloitteita kuulostellen. 

Myös lasten, joilla on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma, yhdenvertainen osallistuminen varhaiskasvatukseen edellyttää riittävästi lastenhoitajia ja varhaiskasvatukseen suuntautuneita lähihoitajia. Näin varmistetaan terveydenhuollon ja lääkehoidon osaaminen. Sosiaalisten tarpeiden huomiointi onnistuu parhaiten, kun osa lastentarhanopettajina toimivista on varhaiskasvatukseen suuntautuneita sosionomeja.

Nykyinen henkilöstörakenne on toimiva ja joustava ja mahdollistaa mm. jo nyt lastentarhanopettajien lisäämisen, mikäli kunnat niin haluavat. Erityisesti alle 3-vuotiaiden ryhmässä tulee säilyttää nykyinen henkilöstörakenne siten, että ryhmässä on kaksi lastenhoitajan kelpoisuuden omaavaa henkilöä. Varhaiskasvatuksessa lapsen hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat saumattomasti yhteen arjen toiminnoissa. Varhaiskasvatusta ei tule ylipedagogisoida. Kasvatuksen, lapsen kehittymisen tukemisen, yksilöllisen huomioimisen, sensitiivisen kohtaamisen, hoidon sekä oppimisen tulee toteutua tasavertaisina arjessa. Pedagoginen toiminta ei ole minkään ammattiryhmän monopoli, sen tulee toteutua arjen kaikissa toiminnoissa, ei vain tiettyinä hetkinä päivässä.

Jos tälläkin hetkellä noudatettaisiin varhaiskasvatuslakia, asetusta lasten päivähoidosta, ministeriön ohjeistusta suhdeluvusta poikkeamisesta, virka- ja työehtosopimuksia sekä lapsen edun toteutumista lapsen oikeuksien mukaisesti, olisi tilanne erinomainen.

Uusi varhaiskasvatuslaki ei esitetyn kaltaisena ratkaise päiväkotien ongelmia eikä paranna palvelun laatua. Lain valmistelua tulee jatkaa siten, että lapsen etu toteutuu ja kaikkien varhaiskasvatuksen ammattiryhmien työskentely toteutuu saumattomasti ja ilman vastakkainasettelua – kaikkien osaamista arvostaen ja hyödyntäen. 

Eila Seppälä-Vessari, toiminnanjohtaja 
Suomen Lastenhoitoalan Liitto  

Lisätietoja Eila Seppälä-Vessari,

p. 0405489963 tai [email protected]