Urheilija ei tervettä päivää näe – vai näkeekö?

Tatu Lappalainen on 40- vuotias perheen isä, joka on harrastanut triathlonia kolme vuotta puolivakavissaan ja selvinnyt pitkään ilman suurempia rasitusvammoja. Lappalainen edustaa oululaista triathlonseura ProVictoriaa ja kilpailee lajin ikäkausisarjassa Suomen mestaruustasolla. Harrastamisen sivussa on kulkenut jatkuvat kantapääkivut akillesjänteen kiinnityskohdassa, mutta niiden kanssa hän on pystynyt elämään ajatuksella: ” urheilija kun ei tervettä päivää näe”.

Apua kantapääkipuihin erikoistuneelta fysioterapeutilta

Juostessa Tatun vaiva paheni ja kesti hetken, kunnes jalat lämpenivät ja kiristävä tunne vasemmassa jalassa helpotti. Kovissa vauhdeissa askel oli myös laiska ja nilkka ikään kuin töksähti asfalttiin. Kovan lenkin jälkeen askel oli köpöttävää ja seuraavana päivänä ensimmäiset askeleet olivat hitaita ja kankeita akillesjänteen kiristäessä takareittä.

 - ”Olin pitkään miettinyt kantapääkipujen syytä enkä ollut keksinyt miten ja mistä ne johtuivat. Triathlonin harrastaminen on monipuolista, mutta lihashuolto ja venyttely jäävät usein liian vähälle huomiolle, varsinkin kun harjoitusviikkotunteja kolmen lapsen isänä tulee vaihtelevasti 6-10h/vko. - Toki olen venytellyt aina, mutta en varmaan oikein enkä ikinä tarpeeksi.” Tatu kertoo.

Kivut äityivät syksyllä 2017 kovan kisakesän jälkeen ja oli otettava järki käteen tai koko laji menisi vaihtoon. Tatu hakeutuikin seurakaverin vinkistä Tutoris Erikoiskuntoutukseen, josta haettiin apua ongelmaan.

Kuntoutus aloitettiin voimatasojen nostamisella

Ensimmäisellä hoitokerralla päästiin asian ytimeen ja OMT-erikoistuva fysioterapeutti Toni Jääskeläinen huomasi, että lihasten takaketju ei toimi niin kuin pitäisi. Kun pakaroissa ei ole voimaa ja elastisuutta, vaikuttaa se pohkeeseen ja juostessa iskun ottaa vastaan nilkka ja kantapää.

Koska Tatun kaikki viikoittaiset harjoitukset olivat dokumentoituna, oli Toni Jääskeläisen helppoa lähteä arvioimaan kokonaiskuormituksia ja harjoitteiden vaihtelevuutta. Lisäksi asiakkaan kyky kuvata oireitansa tarkasti helpotti ongelman hahmottamista jo alkuhaastattelun aikana. Tatun kohdalla kantapään kuntouttaminen alkoi lantiorenkaan voimatasojen nostolla. Kotitehtäväksi hänelle annettiin harjoituksia joita tuli toistaa kaksi viikkoa ennen toista kuntoutuskäyntiä.

Kotiharjoituksilla tehoa kuntoutukseen ja takaisin lenkkipolulle

Välittömän avun toivat fysioterapeutin ohjaamat liikkeet, joita Tatu teki aamuin ja illoin. Muutaman päivän kuntouksen jälkeen hän huomasi askeleessa jo selvän eron ja kankeus aamuisin ja sohvalta noustessa oli helpottunut. Vielä hän ei uskaltanut juosta, mutta pian, kuntoutuksen jatkuessa, oltiin siinä pisteessä, että muutaman kymmenen minuutin lenkki oli mahdollinen.

"Moni urheilija harjoittelee liikaa, eikä keho ehdi palautua edellisestä suorituksesta riittävästi. Tämä puolestaan altistaa erilaisille ongelmille. Myös Tatun tapauksessa palautuminen oli puutteellista", toteaa Lappalaista kuntouttanut Jääskeläinen. Järkevä harjoittelu sisältää riittävästi lepoa ja progressio etenee maltilla. Myös Tatun valmentajan laatimaan viikko-ohjelmaan sisällytettiin fysioterapiassa saadut harjoitteet ettei kokonaiskuorma nousisi liian suureksi.

Tatun tavoitteena on jatkaa kuntoutusta, mutta ”se että juoksu olisi jatkossa täysin kivutonta, on varmaan tällä urheilun viikkotuntimäärällä utopiaa”, hän toteaa.  Säännöllisellä harjoittelulla tuloksia on kuitenkin jo saavutettu, sillä oireet ovat vähentyneet ja juoksuharjoittelu on jälleen mahdollista.

Tavoitteena on, että jos juoksuvauhtia voisi vielä hieman parantaa ja juostessa tuntisi askeleen lentäväksi ja joustavaksi niin se olisi hieno saavutus! Toivon, että saan jatkaa rakasta lajia muuten terveenä mahdollisimman pitkään”. - kiteyttää Tatu. Jääskeläinen uskoo myös, että kesällä 2018 Tatu on täydessä juoksukunnossa.

Lisätietoja:
Tarja Gröhn
aluepäällikkö, fysioterapian kehitysjohtaja
p. 050 598 0368, [email protected]