Tahaton virtsankarkailu voi saada välttämään liikuntaa

Arvostetussa PLOS One -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan keski-ikäisten naisten virtsankarkailuoireet ovat yhteydessä vähäisempään liikuntaan. Tahattomat virtsankarkailuoireet voivat saada välttelemään liikuntatilanteita. Liikunta voisi kuitenkin helpottaa oireita esimerkiksi vähentämällä ylipainoa, joka lisää virtsaputkeen kohdistuvaa painetta, sekä vahvistamalla lantionpohjan lihaksia. 

Virtsankarkailu on naisilla varsin tavallinen oire, jonka satunnaisena kohtaa noin joka toinen nainen. Aiheesta puhuminen saatetaan silti kokea kiusalliseksi. Säännöllinen, haittaava virtsankarkailu lisääntyy iän myötä ja erityisesti vaihdevuosien jälkeen. Juuri julkaistujen tutkimustulosten mukaan virtsankarkailuoireet olivat yleisempiä fyysisesti passiivisemmilla naisilla, joiden viikoittainen fyysinen aktiivisuus ei yltänyt 2,5 tunnin kestävyysliikuntasuositukseen.

– Tutkimus ei anna vastausta siihen, vältetäänkö liikuntaa virtsankarkailun vuoksi vai onko runsaampi liikunta auttanut pitämään kurissa oireita, sanoo yliopistotutkija Eija Laakkonen Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksesta.

– Tutkimus kuitenkin osoittaa, että virtsankarkailuoireet ovat yhteydessä keski-ikäisten naisten fyysiseen aktiivisuuteen. Lisääntymisterveyteen liittyvien tekijöiden ja objektiivisesti mitatun liikunnan yhteyttä ei ole aiemmin lainkaan tutkittu.

Keski-ikäisten naisten lisääntymisterveyttä selvittävään tutkimukseen osallistui 647 keskisuomalaista 48–55-vuotiasta naista. Lantionpohjaoireita koki heistä hieman yli puolet. Lantiopohjaoireista yleisin oli ponnistukseen liittyvä virtsankarkailu, jota esiintyi 39 prosentilla tutkimukseen osallistuneista naisista.

Liikunta avuksi oireisiin

– Terveydenhuoltoalan ammattilaisen on hyvä kysyä avoimesti, onko virtsankarkailu esteenä liikkumiselle, kehottaa tutkimusryhmässä mukana oleva synnytys- ja naistentautien erikoislääkäri, urogynekologi Pauliina Aukee.

– Jos virtsankarkailuoireita on, liikkumismuotojen on hyvä sisältää keskikehon ja lantionpohjan hallintaa tukevia liikkeitä ilman voimakkaita pomppimisia. Tämä tulisi huomioida myös liikunnan ohjauksessa.

– Oireiden selvittäminen ja niiden huomioiminen voi auttaa löytämään itselle sopivan liikkumisen muodon, joka ei liiaksi kuormita lantionpohjaa. Silloin liikuntaa voi nautinnolla jatkaa myös vaihdevuosien jälkeen.

Lisätietoja

• Yliopistotutkija Eija Laakkonen, Gerontologian tutkimuskeskus, liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, eija.k.laakkonen@jyu.fi, p. 040 532 6410
• Dosentti Vuokko Kovanen, Gerontologian tutkimuskeskus, liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, vuokko.kovanen@jyu.fi, p. 040 805 3566
• Urogynekologi Pauliina Aukee, Synnytys- ja naistentautien sekä Lantionpohjayksikkö, Keski-Suomen keskussairaala, pauliina.aukee@khssp.fi, p. 014 269 3554
• Alkuperäinen artikkeli: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0172054

ERMA-tutkimushanke

Naisten lisääntymisterveyden ja liikunta-aktiivisuuden yhteyksiä selvittävä tutkimus on osa laajaa ERMA-tutkimushanketta, jota toteuttavat Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskus ja liikuntatieteellinen tiedekunta, LIKES-tutkimuskeskus, Keski-Suomen keskussairaala ja Minnesotan yliopisto.

- ERMAssa selvitetään vaihdevuosien vaikutuksia kehonkoostumukseen, lihaskuntoon, psyykkiseen hyvinvointiin, liikunta-aktiivisuuteen ja biologisiin terveysindikaattoreihin sekä näitä välittäviin molekulaarisiin vaikutusmekanismeihin, kertoo dosentti Vuokko Kovanen. - Tutkittavat ovat 47–55-vuotiaita keskisuomalaisia naisia. Alkumittauksissa on käynyt lähes 1400 naista. Seurantatutkimukseen osallistuu noin 400 vaihdevuosiaan läpikäyvää naista. ERMA-tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia ja Juho Vainion säätiö.