Apollonia Symposium 16.–17.3.2018
Stressaantuneena töitä tehdään hammasta purren, ja huonot tottumukset voivat tuntua kiputaakkana leukanivelissä ja purentaelimistön lihaksissa. Purentaelimistön toimintahäiriöillä (TMD) on kuitenkin hyvä hoitovaste, ja moni potilas voi auttaa itseään tehokkaasti sitoutumalla omahoito-ohjeisiin ja omatoimiseen harjoitteluun. Ammattilaisten tehtävänä on antaa oikeat harjoitteet ja kulkea TMD-potilaan rinnalla.
Potilaan kuunteleminen, neuvonta ja informoiminen ovat tärkeä osa TMD:n ensivaiheen hoitoa. Usein jo tieto siitä, että vaiva on hoidettavissa ja apua on saatavilla, helpottaa potilaan oireita. Lisäksi on todettu, että ammattilaisten antamien omahoito-ohjeiden noudattaminen tehoaa oireisiin. Yleisin TMD:n muoto on myofaskiaalinen eli pehmytkudosvaivoista johtuva TMD, josta kärsivät usein juuri stressaantuneet henkilöt. Toisaalta tällä TMD:n muodolla on myös paras omahoitovaste.
TMD-vaivojen hoidossa potilaan osallistuminen ja sitoutuminen hoitoon ovat ensiarvoisen tärkeitä. TMD-oireita voi ennaltaehkäistä ja helpottaa välttämällä tietoisesti purentalihasten ylikuormittamista, jonka taustalla ovat usein stressi ja siihen liittyvä oireilu sekä purentaelimistön lihaksistoa ja leukaniveltä kuormittavat tottumukset. Potilaiden tulisikin oppia rentouttamaan leukaansa sekä välttämään kovan ruoan pureskelua ja leukaan nojailua istuessa; lisäksi tulisi nukkua tarpeeksi ja ennen kaikkea välttää stressiä. Myös huonot tavat, kuten kynsien pureskelu tai jatkuva purkan jauhaminen, voivat rasittaa purentalihaksia.
TMD-vaivoissa tarvitaan yksilöllistä hoitoa, ja siksi hoito tulee aloittaa yhdessä ammattilaisen kanssa. Omahoito voi olla esim. erilaisia harjoitteita, venyttelyä, hierontaa sekä kylmä- tai kuumahoitoa. Ammattilainen osaa myös auttaa löytämään oikean ryhdin, työskentelyergonomian sekä leuan oikean asennon, jossa esimerkiksi hampaat eivät ole yhdessä muulloin kuin pureskeltaessa.
Tutkimuksissa on havaittu, että TMD-vaivoissa useampi samanaikainen hoitomuoto johtaa parempaan lopputulokseen kuin yksittäinen hoito kerrallaan. Alkuvaiheen hoitoon kuuluu usein hammaslääkärin valmistaman purentakiskon ja kipulääkkeiden käyttö. Myös lääkkeettömiä fysioterapeuttisia ja kognitiivisia hoitomuotoja voidaan tarvittaessa käyttää. Vain 10–15 % TMD-potilaista tarvitsee vaativampia toimenpiteitä – kipuklinikan apua pitkittyneen kivun hoitoon tai kirurgista hoitoa.
Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD) Käypä hoito -suosituksen omahoito-ohjeita:
Puremalihaskivun oireet ja omahoito: http://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50057d.pdf
Leukaniveloireet ja omahoito: http://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50057e.pdf
Lisätietoja:
TanssT, TtM, fysioterapeutti ja tanssipedagogi Hanna Pohjola, [email protected]
Prof. Kirsi Sipilä, [email protected]
Osoitelähde: Terveystoimittajat ry ja ePressi
Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia on 1892 perustettu tieteellinen yhdistys. Apollonia järjestää riippumattomaan tietoon perustuvaa täydennyskoulutusta, tukee hammaslääketieteellistä tutkimusta ja välittää tutkimustietoa suunterveydestä www.apollonia.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1