Epäselvät roolit ja vastuut kuormittavat geriatrisen kuntoutusosaston omahoitajia. Sen sijaan, että hoitajat keskittyisivät potilaiden kuntouttamiseen, he multitaskaavat ja tekevät päällekkäistä työtä. Omahoitajat työskentelevät moniammatillisissa yhteistyöverkostoissa, mikä tuo vielä omat vaatimuksensa.
Asia kävi ilmi ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusosastolla toteutetussa tapaustutkimuksessa. Tulokset julkaistiin vastikään vertaisarvioidussa Aikuiskasvatus-tiedelehdessä.
”Geriatrisen kuntoutusosaston omahoitajat työnsä kehittäjinä” -artikkelillaan Piia Silvennoinen ja Kirsi Ronkainen osallistuvat keskusteluun vanhusten hoivapalveluista. Se on välttämätöntä luettavaa jokaiselle alalla työskentelevälle ja hoivapalveluista päättävälle.
Tutkijat korostavat, että vanhusten hoidon laatu syntyy työprosesseissa ja työn arjessa. Sen ytimessä ovat turvallisuus ja läsnäolo.
– Ikääntyneet potilaat kokevat turvattomuutta, kun heidän toimintakykynsä on heikentynyt, mikä vaatisi omahoitajilta läsnäoloa. Mittaamisen ja tehokkuuden työkulttuurissa läsnäololle on kuitenkin vähän tilaa, ja puutteellinen valvonta vain pahentaa tilannetta, Silvennoinen ja Ronkainen toteavat.
Saman havainnon tekivät valtionvarainministeriön asiantuntijat alkutalvesta.
Omahoitajien työn ongelmia ryhdyttiin ratkomaan tutkivalla otteella. Tutkijat kuuntelivat omahoitajien kokemuksia työstä ja ottivat heidät mukaan oman työn kehittämiseen.
Työpajoissa hoitajat paikansivat työn kipukohtia ja löysivät niihin ratkaisuja: Tiimiläisten tehtäviä, vastuita ja toimintatapoja piti selkeyttää. Hierarkkisia yhteistyösuhteita on purettava. Palaveri- ja kirjaamiskäytänteitä pitää kehittää.
– Ennen kaikkea pitää tunnistaa hoitotyön ammattilaisten asema asiakaslähtöisen hoidon ytimessä sekä dialogisten ja moniammatillisten yhteistyösuhteiden merkitys työn arjessa. Moniammatillisuus hyvän vanhushoivan ja -hoidon takeena tulee ottaa huomioon alan koulutuksessa, tutkijat tiivistävät havaintonsa.
Jos halutaan vaalia hoitajien työhyvinvointia ja turvata alan työvoima, on vaalittava työn merkityksellisyyden kokemusta ja mahdollisuutta kehittää omaa työtä. Sotealan kriittinen kysymys onkin, miten organisaatiot pystyvät hyödyntämään työntekijöidensä kehittämispotentiaalia ja kehittymään työntekijöiden ja asiakkaidensa tarpeiden pohjalta.
– Kehittämisellä ei kuitenkaan voi korjata puuttuvia resursseja. Hoitajien on saatava keskittyä hoitamiseen, Piia Silvennoinen ja Kirsi Ronkainen muistuttavat.
Piia Silvennoinen & Kirsi Ronkainen: ”Geriatrisen kuntoutusosaston omahoitajat työnsä kehittäjinä”. Aikuiskasvatus 1/2019. Artikkeli on osa Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston vuosina 2016–2019 rahoittamaa hanketta ”Osaavan työvoiman varmistaminen sosiaali- ja terveydenhuollon murroksessa”.
KANSANVALISTUSSEURA – sivistys on yhteiskunnan tärkein arvo.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1