Yhä suuremmalla osalla suomalaisista on vanhuusiässä omia hampaita suussaan. Jos suun omahoito romahtaa, karies ja kiinnityskudossairaus parodontiitti pääsevät tehokkaasti aiheuttamaan tuhojaan. Hammasperäisistä infektioista tulee uhka yleisterveydelle. Kun hammasharja ei pysy enää omassa kädessä, vastuun omahoidosta on siirryttävä läheisille tai hoitohenkilökunnalle.
Ikääntyessä suusairauksien riskitekijät lisääntyvät. Iäkkäitä suita uhkaavat huono suu- ja proteesihygienia, ikämuutokset, runsaat entiset hammashoidot, yleissairaudet sekä kariesta aiheuttava ruokavalio ja napostelu. Merkittävä ongelma on myös vähentynyt syljeneritys esim. sairauksien ja lääkityksen takia. Kuivasta suusta kärsii joka kolmas ikääntynyt.
Ikäihmisten hampaita vaivaa usein karies – etenkin juurikaries – ja kiinnityskudossairaus parodontiitti. Tutkimukset osoittavat, että hammasperäiset infektiot uhkaavat yleisterveyttä, esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen sekä aspiraatiokeuhkokuumeen riski kasvaa. Kivuton, puhdas ja tulehdusvapaa suu mahdollistaa monipuolisen ruuan syömisen, puheen muodostuksen ja sosiaalisen kanssakäymisen.
Suusairauksia voi ehkäistä ja hoitaa hyvin vielä vanhuusiässäkin. Suusairauksien ehkäisemisen tarvitaan hyvää omahoitoa ja säännöllisiä suun tutkimuksia. Vanhetessa monen kyky hoitaa hampaita, proteeseja ja suuta heikkenee motoriikan, muistin ja näkökyvyn rapistuessa. Kun ihminen ei itse pysty huolehtimaan omahoidosta, pitäisi vastuun siirtyä läheisille tai hoitohenkilökunnalle.
Kuka sitten hoitaa iäkkäät suut? Vanhuspalvelulain mukaan kunnilla on vastuu huolehtia, että iäkkäät saavat tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut – myös suunterveyteen liittyen. Vanhusten suunterveyden kannalta tärkeä kysymys onkin, miten vanhuspalvelut järjestyvät suunterveyden osalta.
Suusairaudet polarisoituvat vanhempiin ikäluokkiin riskitekijöiden kasaantuessa. Huonokuntoiset kotona asuvat vanhukset ovat hammashoidon suhteen huonoimmassa asemassa. Vanhusten kotona asumista koetetaan tukea erilaisten hoivapalvelujen avulla, jolloin kotihoidon työntekijöillä tulisi olla riittävästi aikaa ja osaamista suunterveydestä huolehtimiseen. Vanhusten hoitolaitoksissakaan ei ole välttämättä suunterveyden asiantuntemusta. Tutkimukset osoittavat, että laitoshoidossa etenkin dementoituneille vanhuksille tulee paljon uusia kariesvaurioita ja ravinnonsaanti voi olla heikkoa. Moni huonokuntoinen vanhus jää hammashoidon ulkopuolelle.
Vanhusten suunterveyden parantaminen vaatii hoidon- ja opastuksen suunnitelmallisuutta. Suunterveyden arvioinnin tulisi olla osa iäkkään palvelutarpeen kokonaisarviointia. Suun terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyö vanhuspalveluiden hoitohenkilöstön ja omaisten kanssa on tärkeää, vaatii resursseja ja tahtotilaa.
Iäkkäiden suunterveydestä lisää Apollonia Symposiumissa 6.-7.3.2015 Tampereella. Ohjelma: www.apollonia.fi Tervetuloa!
Lisätietoja:
Prof. Timo Närhi, Turun yliopisto, [email protected], p. 040 577 8317.
HLT Kaija Komulainen, Kuopion terveyskeskus ja Itä-Suomen yliopisto, [email protected],
p. 040 550 2538.
Osoitelähde: Terveystoimittajat ry ja ePressi
Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia on 1892 perustettu tieteellinen yhdistys, johon kuuluvat lähes kaikki Suomen hammaslääkärit. Apollonia järjestää riippumattomaan tietoon perustuvaa täydennyskoulutusta, tukee hammaslääketieteellistä tutkimusta ja välittää tutkimustietoa suunterveydestä. Lisätietoja: www.apollonia.fi.
Suomen Hammaslääkäriliitto on hammaslääkärien ja alan opiskelijoiden asiantuntija- ja edunvalvontajärjestö. Liitto on mukana kehittämässä suun terveydenhuoltoa ja edistämässä suomalaisten terveyttä. www.hammaslaakariliitto.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1