Väitös: 27.4.2017 Palkankorotuksia vai irtisanomisia – miten yrityksen tulosta jaetaan? (Strifler)

[Liitteenä väittelijän kuva kertajulkaisuoikeudella. Kuva: Valtteri Pasanen / JYU:n kuva-arkisto.]

Torstaina 27. huhtikuuta 2017, klo 12.00, Seminaarinmäki, Seminarium S212

Dipl.-Oec. Matthias Striflerin taloustieteen väitöskirjan ”Economics of Wage Premia and Wage Rigidity" tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Pekka Ilmakunnas (Aalto-yliopisto) ja kustoksena professori Jaakko Pehkonen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Strifler tutki väitöskirjassaan yrityksen ominaisuuksien, kuten koon ja kannattavuuden, vaikutuksia palkkoihin ja palkkajäykkyyteen. Palkkajäykkyys tarkoittaa palkkojen hidasta sopeutumista talouden suhdannevaiheluihin. Erot yritysten välillä voivat ylläpitää palkkaeroja eli palkkapreemioita ja selittää myös palkkajakauman määrittymistä.

Striflerin tutkimus lisää ymmärrystä palkkajäykkyyden syistä. Teema on tärkeä, sillä palkkajäykkyydellä on ollut oma merkityksensä Suomen talouskehitykseen vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkeen. Myös kilpailukykysopimus on keskittynyt merkittävissä määrin siihen, minkälaisia mahdollisuuksia yrityksillä on sopeuttaa työpanoksiin liittyviä kustannuksiaan.

Työntekijöiden käsitykset palkkatasonsa oikeudenmukaisuudesta vaikuttavat heidän esittämiinsä palkkavaateisiin. Oikeudenmukaisuutta arvioidaan sisäisen vertailuarvon perusteella: työntekijät vertaavat palkkojaan yrityksen tuottavuuteen, sekä sitä vastaavaan kannattavuuteen. Jos sisäinen vertailuarvo on suhteellisen korkea, palkat nousevat.  

Toisaalta yrityksen kannattavuuden laskiessa työntekijät eivät yleensä koe olevansa vastuussa muutoksesta ja vastustavat palkkatason laskua. Yritykset reagoivat vastaaviin tilanteisiin tyypillisesti irtisanomisin. Näin työntekijöiden oikeudenmukaisuuskäsitys näkyy ammattiliittojen neuvottelemissa palkkasopimuksissa ja lopulta palkoissa, työllisyydessä ja palkkajäykkyydessä.

Strifler havaitsi väitöstutkimuksessaan yhteyden palkkajäykkyyden ja palkkapreemioiden, erityisesti tulospalkkauksen, välillä. Aiemmin näitä ilmiöitä on tutkittu erillään toisistaan.

Palkkapreemioiden ja palkkajäykkyyden yhteys tarkoittaa sitä, että hyvät taloudelliset ajat näkyvät palkkojen nousuna, mutta huonoina aikoina palkat eivät laske, vaan yritykset turvautuvat irtisanomisiin. Väitöskirjan tutkimustulokset antavat siten lisävalaistusta sille, miten makrotasolla havaittava palkkajäykkyys ilmenee työntekijätasolla.

– Voittoja jaetaan korkeampina palkkoina erityisesti yrityksissä, joiden tulos on kasvussa. Vastaavaa palkkojen laskua ei havaita yritysten taloustilanteen heikentyessä, Strifler toteaa.

Lisätietoja:

Matthias Strifler, +358401544407, [email protected]

Viestintäharjoittelija Kirke Hassinen, puh. 040 805 3638, [email protected]

Matthias Strifler kirjoitti ylioppilaaksi Vaihingen an der Enzista Stromberg Gymnasiumista vuonna 2003 ja valmistui diplomiekonomiksi (kauppatieteiden maisteri) Hohenheimin yliopistosta vuonna 2009. Hän on toiminut taloustieteen yliopistonopettajana Hohenheimin yliopistolla (vuoteen 2011 asti) sekä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoululla. Vuosina 2012–2016 hän työskenteli Kansantaloustieteen valtakunnallisen jatkokoulutusohjelman (KAVA) stipendiaattina.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Business and Economics numerona 176, ISSN 1457-1986, ISBN 978-951-39-7023-9 (nid.) ISBN 978-951-39-7024-6 (PDF). Väitöskirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi, puh. 040 805 3825 tai [email protected] ja yliopiston verkkokauppa. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7024-6