“Kun olin 18-vuotias lähdin ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille. Vuosi oli 1978 ja matkasin Tehraniin, entiseen Persiaan. Isäukkoni oli alun perin lähdössä sinne töihin mutta ehdottikin, että lähde sinä sinne poika sittenkin hänen sijastansa. Seuraavaksi oltiinkin sitten Tehranissa. Nokkamiehenä oli Jokke, joka oli aiemminkin ollut siellä töissä. Lisäksi hommiin lähti toinen Jokke. Reissussa oli siis minä ja Joket. Rakensimme Persian Shaahin lakimiehelle huvilaa."
Näin alkaa Karin tarina, mikä on yksi Ennakkoluuloton -näyttelyn kahdeksasta tarinasta ja valokuvaparista. Tarinoissa unelmoidaan omasta koirasta, tanssitaan teknobileissä, soitetaan heviä ja käydään läpi entisen lapsisotilaan muistoja. Kaikkia teoksissa esiintyviä henkilöitä yhdistää yksi tekijä. He ovat kaikki kokeneet asunnottomuutta Suomessa.
Ennakkoluuloton on valokuvaaja Sofia Eskolan, viestinnän suunnittelija Emilia Musturin ja Sininauhasäätiö-konsernin yhteiskunnallinen projekti, jonka tavoitteena on nostaa esille asunnottomuutta kokevien henkilöiden kohtaamat ennakkoluulot. Asunnottomat henkilöt kohtaavat päivittäin ennakkoluuloja, jotka perustuvat median luomiin stereotypioihin sekä tiedon puutteeseen. Tallaisia ennakkoluuloja ovat muun muassa väittämät “Asunnottomuus on oma syy” tai “Asunnottomat ovat nistejä”. Asunnottomuus on kuitenkin ilmiönä monimutkainen ja –syinen, jolloin edellä mainitut väittämät ovat vain yleistyksiä. Tästä syystä alan järjestöt ovatkin koonneet oppaan asunnottomuuden käsittelyyn mediassa, ja median asunnottomuuskuvasta on juuri julkaistu Pro gradu -tutkielma "Oma vika ja valinta - Asunnottomuuteen liitetyt mielikuvat iltapäivälehdistön ja asunnottomuutta kokeneiden diskursseissa" (Rusi, 2020).
Asunnottomuuteen liittyvät ennakkoluulot ja niiden tunnistaminen omassa ajatusmaailmassa kuitenkin antoivat kipinän Eskolan valokuvaprojektille.
“Työ Sininauhasäätiö-konsernin viestinnän assistenttina oli ensikosketukseni asunnottomuustyöhön, joten kiersimme esimieheni kanssa eri yksiköissä tapaamassa Sininauhasäätiön yhteisöä. Huomasin asiakkaitamme tavatessani, että kohtasin heidät ennakkoluuloisesti. Olin imenyt ennakkoluuloja itseeni julkisesta tavasta keskustella asunnottomista ja ylipäätään toisilta ihmisiltä. En kohdannut asunnotonta ihmistä tasa-arvoisesti vaan pelon ja säälin värittämään,” Eskola kertoo.
“Omat ennakkoluuloni murtuivat erittäin nopeasti työn arjessa, sillä ymmärsin ettei asunnottomuus määrittele ihmistä. Tuntui, että opin jotakin uutta, jota koulussa ei opeteta ja halusin jakaa oivallukseni muillekin.“
Projekti alkoi sopivien henkilöiden etsimisellä, jotka olivat sekä valmiita kertomaan tarinansa, että suostuivat kuvattavaksi. Omien kasvojensa antaminen yhteiskunnallisesti merkittävälle aiheelle ja näkyvälle projektille, mutta samalla henkilökohtaiselle tarinalle, on aina suuri päätös. Osallistujien oli myös pystyttävä sitoutumaan projektiin pidemmäksi aikaa, jotta haastatteluille, kuvien ottamiselle ja valmiiden materiaalien hyväksymiselle olisi tarpeeksi aikaa. Projektiin sopivat henkilöt löytyivät sosiaalisen median kautta ja Sininauhasäätiö-konsernin yhteisön sisältä.
Tarinoiden kerääminen sujui luontevasti, sillä osallistujat saivat itse päättää aíheensa.
"Minun ei täytynyt johdatella ketään kertojaa asian ääreen, sillä jokaisella meistä on mielenkiintoinen tarina kerrottavana, kunhan vain osaa kuunnella. Prosessin aikana yllätyin iloisesti siitä, kuinka jokaisen osallistujan sisällä syttyi palo murtaa ennakkoluuloja ja rakentaa tasa-arvoisempaa tulevaisuutta," Eskola muistelee osallistujien reaktiota Ennakkoluuloton -projektiin.
Haastatteluista valikoitujen tarinoiden puhtaaksi kirjoittamisen jälkeen jokaisesta osallistujasta kuvattiin tarinan henkeen sopivat kuvat. Osaan valokuvista tehtiin myös kuvitukset tukemaan tarinaa sekä korostamaan miten ulkoisesta habituksesta ei voi päätellä ihmisen elämäntilannetta tai mitä hän on elämässään kokenut. Kuvat ja kuvitukset suunniteltiin yhteistyössä osallistuneiden kanssa.
“Valokuvaajana haluan näyttelyn avulla luoda tasavertaisen ja voimaannuttavan kokemuksen kuvatuille henkilöille kertoa itsestään avoimesti sekä tarjota katsojalle mahdollisuuden pohtia omia, ehkä jopa tiedostamattomia, ennakkoluulojaan. Visuaalisesti haluan rikkoa tyyliä, jolla olen nähnyt asunnottomia ihmisiä usein kuvattavan. Mielestäni tummanpuhuva ja lohduton tapa kuvata asunnottomuutta kokeneita edesauttaa eriarvoisuutta ja luo asunnottomuusaiheen ylle häpeän varjon, ” Eskola kertoo.
Kaiken kaikkiaan kului vuosi projektin aloittamisesta ennen kuin Ennakkoluuloton -näyttely avattiin Citycenterissä tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Kuvat ovat nähtävissä Ateneumia vastapäätä sijaitsevan liiketilan ikkunoissa helmikuun loppuun asti.
Kun Eskolalta kysytään miten ennakkoluuloja vastaan voi taistella, hän vastaa näin:
“Olla hetkessä läsnä ja kuunnella, siis oikeasti vain kuunnella, mitä toinen ihminen haluaa kertoa. Mikä sen parempi tunne, kuin saada kertoa toiselle huolistaan, peloistaan ja iloistaan ilman tuomintaa.”
Ennakkoluuloton näyttely on esillä Citycenterin Keskuskadun ja Kaivokadun kulmauksen liiketilan ikkunoissa Ateneumia vastapäätä 27.1. alkaen aina helmikuun loppuun asti. Näyttelyn työt ja tarinat ovat myös luettavissa osoitteessa www.ennakkoluuloton.org
Sofia Eskolan valokuviin voi tutustua hänen Instagram –sivuillaan @suffelisu
Sininauhasäätiö-konserni tarjoaa palveluiden ulkopuolelle joutuneelle kodin ja tuen sekä puolustaa hänen oikeuksiaan ja ihmisarvoaan. Sininauhasäätiö on vuonna 1957 perustettu yleishyödyllinen järjestö, joka tarjoaa tukea asunnottomille ja asunnottomuuden uhkaamille ihmisille avustaen heitä pääsemään omaan kotiin ja saamaan tarvitsemansa tuen sekä tarjoaa ja kehittää päihde- ja mielenterveysehtoisia palveluja asiakaskuntansa hyväksi. Sininauhasäätiö on konserni, johon kuuluu päihde- ja mielenterveysehtoista asumispalvelua sekä katkaisu- ja vieroitushoitopalveluita tarjoava Sininauha Oy.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1