Kiireelliset sijoitukset roimassa kasvussa – palvelujärjestelmä epäonnistunut

Kun lapselle tarvitaan sijoitusta, ollaan auttamattomasti myöhässä. Kiireellinen sijoitus kertoo koko palvelujärjestelmän epäonnistumisesta. Tilanne ei korjaudu yksin lastensuojelua kehittämällä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) juuri julkistetun Lastensuojelu 2017 -tilaston mukaan kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna kaikkiaan 17 956 lasta ja nuorta vuoden 2017 aikana. Kiireellisesti sijoitettiin 4 081 lasta, mikä on 15 prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. Ikävuosittain tarkasteltaessa kiireellisesti sijoitettiin eniten 15-vuotiaita.

”Kaikki palvelut ja tuki ovat pettäneet silloin, kun sijoitus on ainoa vaihtoehto. Nuorten vaikea tilanne johtuu usein siitä, että palveluiden välinen yhteistyö ei toimi tai oikeaa palvelua ei ole. Siksi tarvitaan uutta asennetta ja rakennetta perheiden auttamiseen”, SOS-Lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen sanoo.

SOS-Lapsikylän kehittämä SOS-Kumppanuus-toimintamalli pyrkii löytämään ratkaisut perheiden vaikeiden tilanteiden juurisyihin. Yksi toimintamallin palveluista on perhekumppani, mikä tarkoittaa juuri sellaista rinnalla kulkemista, jolla teinienkin perheiden tilanteita voidaan ymmärtää niin syvällisesti, että perheelle pystytään antamaan vaikuttavaa apua jo ennen sijoitustarpeiden syntymistä.

Nuoret tarvitsevat aitoja kohtaamisia ja aikuisten aikaa

SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö Johanna Hedman selvitti nuorten mielenterveyspalveluiden toimivuutta Uudellamaalla ja tulokset olivat huolestuttavia.

”Nuorten mielenterveyden avopalvelut vaikuttavat eriarvoisilta ja sattumanvaraisilta. Mielekäs päivätoiminta sekä liikkuvat ja kotiin vietävät palvelut on todettu tehokkaiksi, mutta silti ne puuttuvat monista kunnista. Avopalveluihin suunnatut henkilöstöresurssitkaan eivät olleet yhteydessä kuntien väkilukuun tai lastensuojelun asiakasmääriin. Vaikka tarkastelussa olivat vain Uudenmaan alueen palvelut, en epäile, etteikö vastaava tilanne olisi muuallakin Suomessa”, Hedman kertoo.

”Pelkästään palveluiden määrä tai resurssit eivät kerro palvelun vaikuttavuudesta, vaan lisäksi tulisi jatkossa tarkastella autetuksi tulemisen kokemusta. Mukaan tähän prosessiin tarvitaan ne, jotka asiasta parhaiten tietävät: nuoret itse”, Hedman jatkaa.

Me-säätiö julkaisi tänä keväänä raportin, jossa se kuvasi sadan haastatellun nuoren toiveita ja ajatuksia palvelujärjestelmästä. Nuoret toivoivat varhaisempaa tukea, auttajien jalkautumista heidän joukkoonsa, tukea harrastamiseen sekä ennen kaikkea aikuista, jolla olisi aikaa.

Raportin mukaan nuoret kaipaavat kokonaisvaltaista tukea, jossa työntekijät ja auttajat eivät vaihdu jokaisen palvelun ja intervention kohdalla, vaan tukevat kaikissa elämän käänteissä.

”Nuorten palvelut ja niihin kohdennettu henkilöstö vaihtelevat kunnittain ja alueittain. Jos matalan kynnyksen palveluita ei ole tai niissä ei ole henkilöstöä riittävästi, kuka nuoren kohtaa? Kuka ehtii kuunnella kuulumiset ja kulkea rinnalla? Missä nuorille merkitykselliset auttajat ovat?”, Johanna Hedman kysyy.

Linkki THL:n Lastensuojelu 2017 -tilastoon: https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheiden-sosiaalipalvelut/lastensuojelu

Lisätietoja:

Kati Palsanen
kehitysjohtaja
p. 040 825 1620
[email protected]

Johanna Hedman
kehittämispäällikkö
p. 050 363 1200
[email protected]