Vesilintujen runsaus ja poikastuotto kesällä 2010 vaihteleva
Tärkeimpien riistalajien sinisorsan, tavin ja telkän koko maan pesimäkannat pysyivät kutakuinkin viime vuoden tasolla. Sinisorsalla ja tavilla kuitenkin havaittiin selvä ero Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä: sinisorsakanta pysyi ennallaan etelässä, mutta runsastui pohjoisessa, tavi puolestaan runsastui etelässä. Telkkäkanta pysyi muuttumattomana sekä etelässä että pohjoisessa, mutta haapanan pitkäaikainen taantuminen jatkui kautta maan.
Muista lajeista on nokikanan vähentynyt voimakkaasti verrattuna vuoteen 2009, lajin pesimäkanta väheni peräti 40 %. Nokikana on taantunut jo pitkään. Myös toinen rehevien lintujärvien tyyppilaji punasotka taantui viime vuodesta. Sen sijaan punasotkan tavoin pitkällä aikavälillä taantuneen jouhisorsan kanta pysyi viime vuoden tasolla. Kahden viimeksi mainitun lajin aineistot ovat kuitenkin pieniä, ja runsausindeksit sen vuoksi epävarmoja.
Poikastuotossa vaihtelua
Tärkeimpien lajien poikastuotto vaihteli alueellisesti. Haapanan pesimäkannan taantuma heijastui myös lajin poikastuottoon: poikastuotto jäi viimevuotista heikommaksi ja saavutti alhaisimman arvonsa koko pitkäaikaisella seurantajaksolla. Kyseessä on jo neljäs perättäinen vuosi, jolloin haapanan poikastuotto on ollut erityisen heikko. Tämä ei tiedä hyvää myöskään lajin pesimäkannan tulevaa kehitystä silmällä pitäen, sillä kannan runsastuminen edellyttää poikastuoton kohenemista.
Tavin poikastuotto oli hyvä, selvästi parempi kuin viime vuonna. Tavin poikastuottoindeksi nousi lähelle pitkäaikaista keskiarvoa. Sinisorsalla ja telkällä poikastuotto oli samaa luokkaa kuin viime vuonna. Sinisorsan poikastuotto on ollut viime vuosina ylipäätään varsin hyvä, mutta telkällä suuntaus on alaspäin.
Tavin ja telkän pesintä onnistui erityisesti etelässä. Poikueita havaittiin laskennoissa molemmilla lajeilla nyt enemmän kuin viime vuonna. Telkän poikastuotto jäi pohjoisessa viimevuotista heikommaksi, ja tähän vaikutti sekä poikueiden vähäisempi määrä että niiden pienempi koko.
Tavin hyvään poikastuottoon etelässä varmasti vaikutti se, että myös pesivien parien määrä etelässä kasvoi viime vuoteen verrattuna. Sen sijaan muilla lajeilla alueiden väliset erot poikastuotossa eivät selity eroilla pesimäkannan koon vaihtelussa. Kesäkuun alkupuolisko oli säiltään ailahteleva, sateinen ja kolea, mutta se tuskin lisäsi vesilintupoikasten kuolleisuutta. Sen sijaan etelässä kesäkuun lopulla alkaneesta poikkeuksellisen pitkästä lämpimästä sääjaksosta vesilintupoikueet todennäköisesti hyötyivät.
25 vuotta vesilintulaskentaa
Vesilintujen pari- ja poikuelaskennat ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteinen seurantahanke. Pääosan laskennoista tekevät vapaaehtoistyönä metsästäjät ja lintuharrastajat.
http://www.rktl.fi/riista/riistavarat/vesilinnut_1.html
Tutkimusprofessori Hannu Pöysä, 020 575 1401
Suunnittelija Marcus Wikman 020 575 1272
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Ändernas förekomst och föryngring sommaren 2010
De viktigaste viltarternas gräsandens, krickans och knipans häckande stammar förändrades inte mycket från ifjol. För gräsand och kricka noterades ändå vissa cskillnader mellan landets södra och norra delar: i söder förblev gräsandens stammar oförändrade, men i norr noterades en ökning. Krickan åter ökade i söder. För knipan kunde ingen märkbar förändring från ifjol skönjas. Bläsandens tillbakagång som nu pågått i två årtionden fortsatte också i år.
Bland övriga arter noterades en kraftig minskning i sothönans stammar. Sothönan har också visat en vikande trend under lång tid, men årets minskning var ovanligt kraftig, nästan 40 % från föregående år. Brunanden, som är en typart för näringsrika fågelsjöar, minskade också i antal från ifjol. Stjärtanden har också uppvisat en vikande trend under en längre tid, men nu noterades ingen fortsatt nedgång. För ett flertal av de fåtaliga arterna är dataunderlaget inte tillräckligt för att tillförlitligt fastställa förändringar från år till år.
Föryngringen varierade
De viktigaste arternas föryngring visade regional variation. Bläsandens långvariga tillbakagång återspeglas också i artens föryngring: Ungproduktionen var sämre än ifjol och sämre än någonsin under de två årtionden som räkningar gjorts. Bläsandens föryngring har varit mycket svag de fyra sista åren. Årets resultat inger inte förhoppningar om att artens stammar skulle börja återhämta sig.
Krickans föryngring lyckades glädjande bra och var märkbart bättre än året innan. Krickans index för ungproduktionen steg och ligger nära långtidsgenomsnittet. Gräsand och knipa visade föryngringstal nära de fjolåriga. Gräsandens föryngring har varit bra de sista åren, medan knipans varit något sämre.
Krickans och knipans föryngring lyckades bra speciellt i söder. I räkningarna observerades flera ungkullar än året innan. Knipans lyckades något sämre i norr och detta ses i både antalet kullar och antalet ungar i kullarna.
Krickans lyckade föryngring i södra Finland är delvis en följd av att de häckande stammarna var något större än ifjol. För övriga arter förklarar inte förändringar i stammen skillnader i föryngring. Försommarens väder var växlande.Ttidvis hade vi regn och låga temperaturer, men troligen inte så extrema förhållanden att andungarnas dödlighet skulle ha ökat i stor utsträckning. Den ovanligt långa varma perioden som i södra Finland började i slutet av juni torde sedan ha gynnat andkullarna.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1