Elinkaariarviointia ja hiilijalanjälkiä käytetään elintarvike- ja ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi julkisissa hankinnoissa. Yksi keskeisimpiä syitä elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien määrittämiseen on tunnistaa toimitusketjuista päästöjen vähennyskohteita. Lisäksi elintarvikkeiden hiilijalanjälkiä käytetään yhä enemmän myös kuluttajaviestinnässä ja ympäristöväittämien pohjana, osana yritysten vastuullisuustyötä. Hanke edistää hallitusohjelmaan kirjattua elinkaarimenetelmien kehittämisen tarvetta elintarvikesektorilla laajassa yhteistyössä.
Laskentamenetelmille tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotta elintarvikkeiden hiili- ja muu ympäristöjalanjälkiviestintä, julkinen keskustelu ja päätöksenteko perustuisivat mahdollisimman yhdenmukaiseen, vertailukelpoiseen tietoon.
”Julkisessa keskustelussa verrataan usein eri menetelmin ja erilaisiin käyttötarkoituksiin tehtyjä elintarvikkeiden hiilijalanjälkiarvioita toisiinsa. Tehdyistä tutkimuksista tulee saada menetelmällisesti vertailukelpoisia ennen kuin tulosten vertailu on mahdollista ja mielekästä”, hankkeen vastuullinen johtaja, Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri sanoo.
Kolmivuotisessa hankkeessa tehdään tiivistä sidosryhmäyhteistyötä laajan yritys- ja toimialajärjestöjoukon kanssa, jotta laskentaohjeet palvelevat alaa ja jalkautuvat käyttöön niin ruokajärjestelmän toimijoille, hallinnolle, konsulteille kuin muille tutkimuslaitoksille. Tavoitteena on lisäksi päästä linjaamaan tutkimuksen ja alan toimijoiden kesken, mitkä kriteerit ja vähimmäisvaatimukset laskennalle tarvitaan elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien viestinnän tueksi.
Voit lukea hankkeesta lisää Luonnonvarakeskuksen sivuilta.
