Hirvieläimet, poro mukaan lukien, elävät jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä, jonka muutokset vaikuttavat eläinten kannankehitykseen ja terveyteen. Ilmaston lämpeneminen on muutoksista todennäköisesti merkittävin. Viimevuosina, Eviran kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikössä hirvieläinten terveyteen ja terveydenhoitoon kohdistuneiden tutkimusten mukaan, hyönteisten välittämät Filarioidea-loiset ovat yleistyneet Suomessa.
Filarioidea-sukkulamadot ovat kudosten ja ruumiinonteloiden loisia, joiden pääisäntinä ovat kaikki selkärankaiset paitsi kalat. Yläheimon loisilla on maailmanlaajuisesti suuri terveydellinen ja taloudellinen vaikutus eläimiin ja ihmisiin.
Filarioidea-sukkulamadot leviävät vertaimevien niveljalkaisten välityksellä. Filarioidea-loiset tuottavat ensimmäisen asteen toukkia (mikrofilarioita) pääisännän vereen tai ihoon. Veriaterian mukana mikrofilariat pääsevät hyönteisvektorin elimistöön, jossa toukat kehittyvät kahden nahanluonnin kautta tartuntakykyisiksi ja siirtyvät seuraavalla veriaterialla uuteen pääisäntään. Toukka kehittyy edelleen kahden nahanluonnin jälkeen aikuiseksi pääisännässä, jossa se elää, naarasmato hedelmöittyy ja alkaa tuottaa mikrofilarioita. Niiden väli-isäntinä ja levittäjinä toimivat erilaiset selkärankaisista verta imevät niveljalkaiset kuten paarmat, hyttyset, täit, täikärpäset, mäkärät, punkit ja puutiaiset.
Tuoreena esimerkkinä loisten vaikutuksista on vuonna 2003 puhjennut porojen vatsakalvontulehdusepidemia, josta seurasi teurastappioita ja taloudellisia menetyksiä porotaloudelle. Epidemian aiheuttajaksi paljastui poron vatsakalvolla elävä Setaria tundra -sukkulamato. Evirassa tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että loisen levittäjä Suomessa on hyttynen, lähinnä Aedes–lajit. Taudinpurkaus levisi vuosien 2003 ja 2005 välillä Ylä-Lappiin asti. Onneksi näyttää siltä, että vuoden 2008 kolean kesän jälkeen porot ovat jälleen päässeet tästä kiusastaan. Edellinen suuri taudinpurkaus oli vuonna 1973.
Setaria tundra -infektioita on löytynyt suoritetussa kartoituksessa poron lisäksi myös muilta hirvieläimiltä, erityisen runsaasti metsäpeuralta ja metsäkauriilta, joiden ajatellaan olevan loisen reservoaareja eli säiliöitä luonnossa. Tutkimuksissa on selvinnyt, että S. tundra -loisen geneettisesti erilainen tyyppi aiheutti hirvellä vuonna 1989 Pohjois-Suomessa vastaavan kaltaisen epidemian.
Hyönteisvälitteisten loisten kartoitustutkimuksessa löytyi vuoden 2006 joulukuussa Suomelle uusi sukkulamatoloislaji. Vielä virallisesti nimeämätön suurikokoinen (naaras n. 17 cm ja uros n. 6 cm) loinen "Evirafilaria" elää hirvieläinten imusuonistossa. Tätä loista esiintyy Suomessa poron lisäksi myös hirvessä (aineistossamme n 7 %), metsäpeurassa (Kainuu 48 %, Suomenselkä 71 %) ja valkohäntäkauriissa (22 %). Morfologisten ja geneettisten tutkimusten perusteella loinen kuuluu Filarioidea-sukkulamatoihin.
Maailmalla ei ole aiemmin tavattu imusuontensisäisiä sukkulamatoja hirvieläimillä. Loinen muistuttaa elintavoiltaan ja kyvyltään sietää loislääkkeitä ihmisen elefantiaasin aiheuttajaloisia (Brugia spp.). Rakenteellisesti loinen taas muistuttaa Kanadassa hirvestä löytynyttä sukkulamatoa, Rumenfilaria andersoni.
Tähänastisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että loinen yleistyi vuosina 2003-05 S. tundra -loisen tavoin. Loinen tuottaa suuria määriä noin 0,2 mm pituisia mikrofilarioita hirvieläimen verenkiertoon, josta suurimmat mitatut pitoisuudet ovat olleet noin 60 000 kpl/ml verta. Loisen aiheuttamat paikalliset patologiset muutokset ovat silminnähtäviä, mutta loisen vaikutuksista hirvieläinten terveyteen ei vielä ole täsmällistä tietoa. Työt tämän ja loisen levittäjähyönteisen selvittämiseksi jatkuvat Eviran kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikössä Oulussa.
Myös kolmas hyönteisvälitteinen sukkulamato (Onchocerca tarsicola), jota on kutsuttu hiukan harhaanjohtavasti nivelmadoksi, ja sen aiheuttamat muutokset ovat lisääntyneet hirvieläimillämme viime vuosina. Raportteja sen lähisukulaisten yleistymisestä myös nautakarjalla on tehty. Loinen aiheuttaa pesäkemäisiä muodostelmia lihas- ja nivelkalvoille sekä kliinistä lima- ja nivelpussin tulehdusta. Loinen on Evirassa tehtyjen alustavien tutkimusten mukaan Suomessa mäkärien (Simuliidae) levittämä.
Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että kyseiset, aiemmin lähinnä trooppisina pidetyt loiset, hyötyisivät käynnissä olevasta ilmastonmuutoksesta, joka voi edesauttaa uusien ja haitallisten vektorivälitteisten tautien levittäytymistä Pohjolaan. Lisääntyvä lämpö voi esimerkiksi vaikuttaa levittäjähyönteisten määrään, esiintymisalueisiin ja ateriointitiheyksiin, sekä nopeuttaa niissä olevien loisten kehittymistä tartuntakykyiseksi
Setaria tundra -taudinpurkauksen yhteydessä Eviran tutkimusten perusteella todettiin, että myös loisten vaivaamien porojen liha oli hygieeniseltä ja maittavuusarvoltaan moitteetonta. Lihantarkastus estää muuttuneiden ruhonosien joutumisen ihmisravinnoksi.
Lisätietoja:
tutkija Sauli Laaksonen, kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikkö, p. 050 469 1471, sauli.laaksonen
evira.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1