Elintarvikkeiden
hiilijalanjälkiä lasketaan ja merkitään eri maissa lukuisin eri tavoin.
Tietojen vertaileminen on tutkijalle vaikeaa, kuluttajalle mahdotonta.
Ei ole olemassa kansainvälisesti yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä
hiilijalanjälkien laskentatavoille, standardeille eikä viestinnälle. Ruoka kattaa noin neljänneksen suomalaisten ilmastopäästöistä ja yli
kolmanneksen kulutuksen kaikista ympäristövaikutuksista. MTT:ssä kehitetään yhteistä laskentamenetelmää elintarvikkeiden
erilaisten jalanjälkien arviointiin. Menetelmän pohjalta rakennetaan
yrityksille sopivia työkaluja, joiden avulla tuotteiden
ympäristökuormitus voidaan laskea vertailukelpoisesti. MTT on maa- ja
metsätalousministeriön Laatuketjun ja alan yritysten rahoittamassa
Climate Communication -hankkeessa selvittänyt maailmalla käytössä olevia
elintarvikkeiden hiilijalanjälkimerkintöjä. Laaja kirjo erilaisia merkintöjä Yritykset kertovat tuotteidensa ilmastovaikutuksista
Internet-sivuilla ja raporteissa. Usein myös tuotteen pakkauksessa
hiilijalanjälki on ilmoitettu lukuarvona. Joidenkin tuotteiden
vaikutuksista viestitään kriteeripohjaisella ilmastomerkillä, joka on
saatu täyttämällä ulkopuolisen tahon etukäteen määrittelemät kriteerit. Ruotsalaisen Max-hampurilaisketjun ravintoloissa voi vertailla eri
annosten ja hampurilaisten hiilijalanjälkiä. Ranskalaisen
E.Leclerc-kauppaketjun muutamissa kaupoissa kassakuittiin tulostuu
ostosten yhteenlaskettu hiilijalanjälki. On myös yksittäisiä väittämiä
hiilineutraaleista elintarvikkeista. Lisäksi ollaan kehittämässä monikriteerisiä vapaaehtoisia
ympäristömerkkejä. EU:n Kukka-ympäristömerkin ja Pohjoismaisen
ympäristömerkin työryhmät pohtivat parhaillaan, voisiko elintarvikkeille
asettaa tuoteryhmäkohtaiset ympäristökriteerit. Harmonisointityötä monella taholla Hiilijalanjälkilaskennan standardeja kehittävät eri toimijat monissa
maissa ja kansainvälisissä työryhmissä. Harmonisointityöllä ei näillä
näkymin pystytä ratkaisemaan ongelmaa kokonaan. Ilmastovaikutukset ovat tällä hetkellä ainoa kansainvälisesti
vertailukelpoinen ympäristövaikutusluokka. Paikallisesti tai
alueellisesti rehevöittäviä päästöjä tai vesijalanjälkiä ei voida
kunnolla vertailla eri alueiden välillä. Esimerkiksi vesijalanjäljen
laskennassa ja standardisoinnissa ollaan vasta alkumetreillä. Työpajassa keskustelu konkreettiseen suuntaan Iso joukko asiantuntijoita, elintarviketeollisuuden, kaupan,
alkutuotannon, kansalais- ja kuluttajajärjestöjen sekä hallinnon
toimijoita kokoontui eilen MTT:n vetämään työpajaan hakemaan selkeyttä
ilmastomerkintöihin. Yhteisen keskustelupöydän ääressä löytyi hyvinkin
erilaisia mielipiteitä, mutta yllättävän paljon myös jaettuja
näkemyksiä. Osa keskustelijoista kannatti tuoteryhmäkohtaista merkintää, jonka
avulla tuoteryhmän sisällä voidaan vertailla, onko esimerkiksi leipä A
ilmastoystävällisempi kuin leipä B. Toisaalta pidettiin tärkeänä myös
sitä, että kaikkien elintarvikkeiden, vaikkapa lihan ja kasvisten,
ympäristövaikutuksia voidaan verrata keskenään. - Tämä on monisyinen ongelma, johon lähdetään etsimään ratkaisuja.
Työpajassa oli kuitenkin melko vahva yksimielisyys siitä, että aika on
kypsä yhteisen merkinnän lanseeraukseen. Tuota merkintätapaa voisi
sitten ryhtyä jatkokehittämään, Katajajuuri kertoo. Tarve sekä visuaaliselle että eksaktille lukumerkinnälle Työpajassa vertailtiin useita eri ilmastomerkintätapoja.
Kuluttajanäkökulmasta eniten osallistujia miellytti väriskaalaan
perustuva merkintä, jossa tuote sijoitetaan lasketun
ympäristökuormituksen mukaan ennalta määritellylle asteikolle. Pelkkää
grammamerkintää hiilidioksidiekvivalenteista ei pidetty yhtä
informatiivisena, sillä sen tulkinta saattaa olla hankalaa. Kaikista parhaana vaihtoehtona pidettiin näiden kahden, eli
väriskaala- ja grammamerkin yhdistelmää. Siinä tuotteessa näkyvä
väriskaala kertoo kuormittavuuden suuruusluokan, ja lisänä oleva
grammamerkintä ohjaa tarkempaan vertailuun. Hiilineutraalimerkintä herätti kriittistä keskustelua. Merkintää
varten yritys minimoi päästönsä tuotantoketjussa ja "jäljelle jääviä"
päästöjä se voi kompensoida ostamalla esimerkiksi päästöoikeuksia. Tämän
kompensoinnin pelättiin vähentävän motivaatiota parantaa itse
tuotantoketjun toimintaa, eikä sitä sen vuoksi kannatettu tuotteeseen
liitettäväksi merkiksi. Samoista syistä kompensointia eivät hyväksy
mitkään nykyiset laskentastandarditkaan. Yrityksen hiilikompensointi
koettiin kuitenkin tärkeäksi toimenpiteeksi yhteiskunnan
kokonaispäästöjen kannalta. Väriluokkien ja kriteereiden raja-arvojen kanssa keinottelun riskin
torjumiskeinoksi ehdotettiin luotettavaa laskentaa yhdenmukaisin
laskentamenetelmin. - Ilmasto- ja ympäristömerkinnät ohjaavat elintarvikeketjuja
kehittymään. Näin on käynyt esimerkiksi kodinkonemarkkinoilla sinne
tulleiden energiamerkkien yleistymisen myötä, Katajajuuri summaa. Elintarvikkeiden hiilijalanjälkitietojen laskentamenetelmät,
vertailtavuus ja viestintä: mahdollisuudet ja haasteet (Climate
Communication) -hankkeessa ovat mukana MTT, MMM:n Laatuketju, Altia,
Fazer Leipomot, HK Ruokatalo, Raisio, SOK, Valio sekä
ympäristöministeriö. Tiedotustilaisuuden materiaalit saatavilla verkosta:
-
Rinnakkaisten kilpailevien elintarvikkeiden välillä voi olla jopa
kymmenkertainen ero hiilijalanjäljessä. Kuluttajat haluavat tietoa ja
työkaluja elintarvikkeiden ympäristövaikutusten vertailuun. Kysyntää
löytyisi sekä ilmasto- että laajemmille ympäristömerkeille, sanoo MTT:n
vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri.
-
Ranskassa oltiin jo tekemässä pakkausten hiilijalanjälkimerkintää
pakolliseksi ensi vuoden alusta, mutta epäyhtenäisten
laskentaperiaatteiden takia työssä jouduttaneen aikalisälle, Katajajuuri
arvelee.
- Erot olivat
merkittäviä, kun verrattiin eri maissa tehtyjen tutkimusten
hiilijalanjälkituloksia samoista tuoteryhmistä. Esimerkiksi maitokilon
hiilijalanjälki oli pienimmillään puoli ja suurimmillaan vajaat
kahdeksan hiilidioksidiekvivalenttikiloa. Vaihtelua aiheutti
laskentamenetelmien ohella tuotantotapojen ja olosuhteiden erot.
- Tämä tapa tekisi
kilpailevien tuotteiden vertailun mahdolliseksi sekä tarjoaisi
yrityksille kannustimia tuottaa tietoja omista tuotteistaan, tiivistää
Katajajuuri.
- Liikennevalomerkkien väriluokkien sekä
kriteerien raja-arvojen kohdalla osallistujat nostivat esiin keplottelun
riskin eli yritykset voivat strategisesti varmistaa, että pääsevät
juuri raja-arvojen alle ja parempaan luokkaan. Tämä voitaisiin välttää
kolmannen osapuolen varmennuksella, toteaa Katajajuuri.
www.mtt.fi/climatecommunication
Lisätietoja:
vanhempi
tutkija Juha-Matti
Katajajuuri, MTT, puh. 050 359 9772, [email protected]
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1