Monimuotoisuus voidaan sovittaa yhteen virkistyskäytön, matkailun, kulttuuri- ja maisema-arvojen vaalimisen kanssa. Monimuotoisuuden painotuksen aste vaihtelee metsäalueen sijainnin, koon ja metsään kohdistuvan virkistyskäytön määrän mukaan. Taajama-asutuksesta kauempana olevissa kuntien virkistysmetsissä ja laaja-alaisilla valtion retkeilyalueilla voidaan eri käyttömuotoja sovittaa onnistuneesti yhteen moniarvoisella metsäsuunnittelulla, joka tarkoittaa sitä, että otetaan huomioon alueen luontoarvot ja käyttäjien toiveet.
Monimuotoisuuden ja eri käyttömuotojen yhteensovittamisessa avainasemassa on moniarvoinen metsäsuunnittelu, jossa otetaan kantaa kullekin metsäalueelle soveltuviin käyttömuotoihin ja metsänhoidon intensiteettiin. Yksittäisen metsän käyttötarkoitusta ei yleensä rajata vain yhteen käyttömuotoon vaan käytännössä metsässä huomioidaan samanaikaisesti esimerkiksi virkistyksen, maiseman, kulttuurin, matkailun ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet.
Metsien päällekkäiskäyttö on mahdollista, jos käyttömuodot eivät ole liiaksi ristiriidassa keskenään. Asuinalueiden lähimetsien kohdalla ristiriitaa voi ilmetä, kun monet asukkaat ja ulkoilijat toivovat helppokulkuista, 'siistiä' ja hoidettua virkistysympäristöä. Myös turvallisuusnäkökohdat ovat tärkeitä. Toisaalta runsas ulkoilukäyttö pienialaisilla metsäalueilla muuttaa ja kuluttaa lähimetsien kasvillisuutta ja vähentää alueen monimuotoisuutta.
Jos päällekkäiskäyttö ei ole mahdollista, ristiriitoja voidaan vähentää rinnakkaiskäytön periaatteen mukaisesti, jolloin metsäalue jaetaan osiin ja kullekin osalle asetetaan erilaisia käytön painotuksia. Mitä kauemmaksi taajaman ja polkujen välittömästä läheisyydestä mennään, ja mitä suuremmista metsäalueista ja pienemmistä käyttöpaineista on kysymys, sitä helpompaa on sovittaa yhteen monimuotoisuus esimerkiksi virkistyskäytön kanssa.
Valtion retkeilyalueet ovat kuntien virkistysmetsiä huomattavasti suurempia. Suuremmasta koosta ja sijainnista johtuen retkeilyalueet sisältävät myös erämaisia osia, jotka usein puuttuvat kuntien virkistysmetsistä. Kukin retkeilyalue on jaettu virkistys-, matkailu-, luonnonsuojelu- ja puuntuotantovyöhykkeisiin. Vyöhykejako ohjaa alueen hoitoa ja monimuotoisuuden painotuksen astetta.
Nyt julkaistu monimuotoisuutta ja metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamista käsittelevä kirjallisuuskatsaus on tarkoitettu käytännön tietopaketiksi kaikille virkistys- ja retkeilyalueiden suunnittelusta ja hoidosta kiinnostuneille henkilöille ja järjestöille. Tarkastelun painopisteenä oli luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen mahdollisuudet alueilla, joilla virkistyskäyttö on runsasta. Kirjallisuuskatsaus on tehty ympäristöministeriön Metsäntutkimuslaitokselle myöntämällä METSO-ohjelman rahoituksella.
Lisätietoja:
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1