Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkijat ovat osoittaneet, että suomalaiset metsiensuojelualueet eivät kykene säilyttämään lintulajistonsa monimuotoisuutta, mikäli alueet sijaitsevat ympäristössä, jossa metsien käsittely on voimakasta.
Suojelualueiden pääasiallinen tarkoitus on säilyttää ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Ne eivät kuitenkaan ole itsenäisiä kokonaisuuksia, vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäröivän alueen kanssa. Metsien käytön tehostuminen suojelualueiden ympärillä koettelee niiden monimuotoisuutta.
Luonnon monimuotoisuus ymmärretään yleensä lajien runsautena. Pelkkä lajimäärä ei kuitenkaan välttämättä anna luotettavaa kokonaiskuvaa yhteisön tilasta. Sekä harvinaiset, tiettyyn elinympäristöön erikoistuneet lajit että runsaslukuiset ”jokapaikanlajit” ovat lajimäärää laskettaessa samanarvoisia, vaikka suojelualueen todellinen tarkoitus olisikin säilyttää erikoistuneita lajeja. Lajeilla on vaikutuksensa myös yhteisönsä toimintaan eli elinympäristön resurssien käyttöön ja sitä kautta ekosysteemin tuottavuuteen. Siksi monimuotoisuutta mitataan lajimäärän lisäksi mm. toiminnallisuutta ja lajien erikoistumista kuvaavilla mittaluvuilla.
Suojelualueiden ympäristö vaikuttaa
Professori Mikko Mönkkösen tutkimusryhmä selvitti pohjoissuomalaisten metsiensuojelualueiden kykyä ylläpitää erikoistuneita ja toiminnallisesti monimuotoisia lintuyhteisöjä. Tutkimuksessa havaittiin, että metsiin erikoistuneet lajit olivat vähälukuisempia niillä suojelualueilla, joiden ympäristössä metsien käsittely oli ollut voimakasta. Metsien käsittely näkyi toiminnallisesti samankaltaisten lajien vähenemisenä, mikä voi haitata ekosysteemin toimintaa. Sen sijaan tärkein lajimäärään vaikuttava tekijä oli suojelualueen laatu.
Tulokset osoittavat, että suomalaiset suojelualueet eivät kykene ylläpitämään monimuotoisia lintuyhteisöjä, mikäli metsien käsittely alueiden ympärillä on voimakasta. Näin ollen esimerkiksi biotalousbuumin lisäämällä metsien käytöllä voi olla vaikutuksia linnustoon myös suojelualueilla.
Tutkimus on julkaistu PLOS ONE -lehdessä 26.9.2017.
Lisätietoja:
FM Matti Häkkilä [email protected], 0405176856
Artikkelin tiedot: Häkkilä M, Le Tortorec E, Brotons L, Rajasärkkä A, Tornberg R, Mönkkönen M (2017) Degradation in landscape matrix has diverse impacts on diversity in protected areas. PLoS ONE 12(9): e0184792.
Linkki artikkeliin: https://doi.org/10.1371/journal.pone.0184792
Jyväskylän yliopisto – tulevaisuuden palveluksessa vuodesta 1863.
Kauniilla puistokampuksellamme sykkii monitieteinen tiedeyliopisto – ihmisläheinen yhteisö, jonka 2500 asiantuntijaa ja 15 000 opiskelijaa etsivät ja löytävät vastauksia huomispäivänpolttaviin kysymyksiin.
Suomenkielinen opettajankoulutus sai alkunsa juuri täältä, vuonna 1863. Siitä lähtien voimanlähteenämme on ollut moniarvoinen vuoropuhelu tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnan välillä. Oppiminen ja opetus, liikunta, luonnontieteet, kielet, kulttuurintutkimus ja informaatioteknologia ovat painoalamme, joissa ajattelemme isosti ja kokeilemme rohkeasti.
Vaalimme tutkimuksen ja koulutuksen tasapainoa sekä ajattelun avoimuutta – sytytämme taidon, tiedon ja intohimon elää viisaasti ihmiskunnan parhaaksi.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1