Vastikään perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto on osoittautunut oikeaksi harvinaisten ja uhanalaisten sienilajien aarreaitaksi. Erittäin uhanalainen aarnihaarakas sekä Suomessa hävinneeksi luokiteltu haaparypykkä sinnittelee kansallispuistossa.
Tohtoriopiskelija Jenna Purhonen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta tutkii väitöskirjatyössään metsätalouden vaikutuksia lahopuiden sieniyhteisöihin. Yksi väitöskirjatyön tutkimuskohde on Etelä-Konneveden kansallispuiston reunalla sijaitseva valtavia haapoja kasvava kuusivaltainen rinne, sekä läheiset jääkauden muovaamat monia satoja metrejä pitkät uomat. Tutkimuskohde osoittautuikin hyvin arvokkaaksi pursuten sieniharvinaisuuksia, joita ei olla tavattu Suomessa vuosikymmeniin.
Lahopuut tarjoavat sienille hyvän kasvualustan
Tutkimuksessa löytyi erittäin uhanalaiseksi luokiteltu aarnihaarakas, jonka aiemmin tiedettiin kasvavan Suomessa vain Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. ”Tämä useaan kertaan haarautunutta kynttelikköä muistuttava sieni majaili yhdessä uoman rinteellä makaavassa isokokoisessa männyssä. ” kertoo löydön tehnyt tohtoriopiskelija Jenna Purhonen.
Aivan kansallispuiston rajan tuntumassa, syrjäisen uoman pohjalla makaavan valtavan haapavanhuksen oksistosta löytyi jo Suomessa hävinneeksi luokiteltu haaparypykkä. Nimensä mukaisesti tämä laji on kuin pieni ryppyinen matto puun pinnalla. ”Löytö oli odottamaton, sillä viimeksi lajia on tavattu maassamme vuonna 1953.” selvittää Purhonen. Kansallispuistosta löytyi myös hempeän vaaleanpunainen, läpikuultava ja sileä mattomainen kystiliivakka, joka asusti melko tuoreella koivumaapuurungolla soistuneen uoman reunalla. Aiemmin kyseisen lajin on löytänyt 1800-luvulla itse ”suomalaisen sienitieteen isä” Petter Karsten.
Maassamme lahottajasieniä uhkaavat metsähakkuista johtuva lahopuiden väheneminen ja muut metsämaiseman muutokset.
Uudet havainnot herättävät lisää kysymyksiä
Löydökset herättävät tutkijassa monenlaisia ajatuksia: Mitkä ovat ne elinympäristövaatimukset, jotka tässä metsässä toteutuvat niin, että uhanalaisten lajien on mahdollista siellä elää? Ovatko pitkään kadoksissa olleet lajit oikeasti todella harvinaisia, vai eikö niitä vain ole kukaan osannut etsiä? ”Vastauksia näihin kysymyksiin ei saada aivan hetkessä ja tarvitaan lisää huonosti tunnettuihin lajeihin kohdistuvaa tutkimusta sekä lajitietoa omaavia innostuneita ihmisiä. Tiedämme kuitenkin sen, että Etelä-Konneveden kansallispuistossa on näille lajeille erityisen hyvin sopivia elinympäristöjä. Pitkällä aikavälillä lajien kohtalo riippuu puiston olosuhteiden lisäksi myös ympäröivästä maisemasta”, kertoo Jenna Purhonen.
Lisätietoja:
Jyväskylän yliopisto on yksi maamme suosituimmista ja tuloksellisimmista yliopistoista. Painoalamme ovat oppiminen ja opetus, luonnontieteet, kielet ja kulttuuri, liikunta ja informaatioteknologia. Olemme johtava koulutuksen asiantuntija, opettajankouluttaja, aikuiskouluttaja ja koulutusviejä. Akateemiseen yhteisöömme kuuluu 15 000 perus- ja jatko-opiskelijaa 90 maasta, 20 000 aikuisopiskelijaa ja 2 500 työntekijää. Lisätietoja: [email protected] www.jyu.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1