Luomupeltoala jakautuu maakunnittain epätasaisesti – kolme keskeistä syytä nousee esiin

Luomua tuotetaan ympäri Suomea, mutta luomupeltoaloissa on merkittäviä eroja maakuntien välillä. Tuoreessa tutkimuksessa tunnistettiin tekijöitä, jotka selittävät alueellisia eroja.

Suomessa luomutuotantoala on kasvanut tasaisesti, vuonna 2020 luomualan osuus oli noin 14 prosenttia. Luomutuotantoalan osuus on merkittävästi suurempi itäisessä Suomessa, välillä 15–25 prosenttia. Pohjois-Karjala yltää ainoana maakuntana yli 25 prosentin pinta-alaan. Läntisessä Suomessa luomutuotantoalan osuus jää alle 15 prosentin.

”Näiden erojen taustalla olevien syiden tunnistaminen on tärkeää, jotta luomualaa kasvattavia toimenpiteitä osataan kohdentaa oikein”, painottaa väitöskirjatutkija Susanna Kujala Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Alueellisia eroja selittävät useat eri tekijät

Korkeimpia luomuosuuksia omaavia maakuntia yhdistää Suomessa muun muassa pitkä perinne luomutuotannon parissa, alueen maidontuotantovaltaisuus sekä tukien tärkeys luomuun siirryttäessä. Muita selittäviä tekijöitä ovat muun muassa tilojen keskimääräistä suurempi koko sekä keskimääräistä monipuolisemmat markkinat.

”Keskimääräistä alhaisempia luomuosuuksia selittävät esimerkiksi alueen viljanviljelyvaltaisuus, tukien merkityksen vähäisyys luomuun siirtymisen syissä sekä pitkän luomuperinteen puuttuminen alueelta”, kertoo Susanna Kujala.

Tarvitaan sekä tukia että markkinoihin keskittyviä toimenpiteitä

EU:ssa on pyritty edistämään ruokajärjestelmien kestävyyttä sekä maaseutualueiden kehitystä luomutuotantoalaa lisäämällä. Suomessa tavoitteena oli, että luomuhyväksytyn peltoalan osuus olisi 20 prosenttia kokonaispeltoalasta vuoteen 2020 mennessä. Vaikka luomuala kasvoi tasaisesti, tavoitetta ei saavutettu. Uutena tavoitteena on kasvattaa luomuviljelyalaa 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

”Luomualan kasvutavoitteiden saavuttamiseksi olisi tärkeää toteuttaa erilaisia luomutuotannon edistämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Joillain alueilla tuet toimivat hyvänä kannustimena siirtyä luomutuotantoon, toisilla taas markkinatilanteen kehittyminen vaikuttaa enemmän. Joillain alueilla puolestaan aktiivisten luomutoimijoiden näyttämä esimerkki tai koulutus voi toimia parhaiten. Maamme maakunnat eroavat monella tapaa toisistaan, joten on luonnollista, että erilaiset tekijät vaikuttavat luomutuotannon kehittymiseen eri alueilla. Kuntatasolla tarkasteltuna alueelliset erot voisivat olla mahdollisesti vielä kirjavampia, mitä olisi jatkossa kiinnostavaa ja tärkeää tutkia”, korostaa Susanna Kujala.

Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa tekijöitä, jotka vaikuttavat näiden luomuviljellyn peltoalan osuuksien selviin alueellisiin eroihin. Mahdollisimman monipuolisen kokonaiskuvan saamiseksi aineistona käytettiin sekä luomutuottajille lähetetyn kyselyn tuloksia, kirjallisuutta että virallisia tilastoja, joita tarkasteltiin kvalitatiivisen vertailevan analyysin (QCA) avulla. Tutkimus sai rahoitusta Suomen kulttuurirahastolta sekä Suomen Akatemialta ja tutkimuksessa hyödynnettyä kyselyä rahoittivat Maa- ja metsätalousministeriö sekä Luomuinstituutti.

Lisätietoja: väitöskirjatutkija Susanna Kujala, Ruralia-instituutti, p. +358 50 415 1158, [email protected]