Kilpailukyvyn ylläpito, pitkäjänteinen väylärahoitus ja päästövähennysten toimeenpano haastavat väyläviranomaiset

Suomalaisen hyvinvoinnin selkäranka on toimiva liikenneinfra. Muutos haastaa entiset toimintamallit ja uusiin tarpeisiin täytyy pystyä vastaamaan, toteaa Liikenneviraston pääjohtaja Kari Wihlman.

”Väyläverkon rahoitus ja päästövähennysten toimeenpano ovat 2020-luvun suurimmat liikennepoliittiset haasteet”, sanoi Liikenneviraston pääjohtaja Kari Wihlman puheenvuorossaan Väylät ja liikenne –seminaarin avajaistilaisuudessa Tampereella tänään 5.9.2018. ”Väyläverkon rahoitusta on tarkasteltava rohkeasti uusilla tavoilla ja uusia rahoitusmuotoja on etsittävä ennakkoluulottomasti, jotta investointivelkaa voidaan lyhentää suunnitelmallisesti ja tehokkaasti. Väylien kehittämisen tämänhetkinen määrärahataso on noin 450 miljoonaa euroa vuodessa, kun uusiin väylähankkeisiin vaadittaisiin arviomme mukaan hiukan alle 60 miljardia euroa.”

”Julkisessa keskustelussa ovat viime viikkoina olleet miljardiluokan hankkeet: nopeat raideyhteydet Helsingistä Turkuun, Tampereelle ja Itä-Suomeen sekä pääradan parantaminen. Nämäkään hankkeet eivät toteudu ilman budjetin ulkopuolista rahoitusta. Myös Jäämeren rata ja Tallinnan tunneli ovat sen kokoluokan hankkeita, että niiden rahoitusta ja toteutusta on tarkasteltava kokonaan uusista näkökulmista.”

Wihlmanin mukaan väyliin investoiminen edistää koko maan kilpailukykyä ja ihmisten hyvinvointia. Suomen menestys perustuu pitkälti ulkomaankauppaan ja sen edellytyksenä ovat hyvät yhteydet keskeisille markkina-alueille. ”Toisaalta meidän on huolehdittava maamme sisällä alueiden ja seutujen saavutettavuudesta ja elinvoimaisuudesta”, hän totesi puheenvuorossaan.

Liikenneviraston pääjohtaja on erityisen huolissaan korjausvelasta. Helmiskuussa liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johtama parlamentaarinen työryhmä esitti yksimielisesti perusväylänpidon määrärahojen pysyvää 300 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaisi vähintään noin 1,3 miljardin euron vuosittaista perusväylänpidon rahoitusta.

Hallituksen budjettiriihessä viime viikolla sovittiin 49 miljoonan euron liikennepaketista, joka oli tervetullut, vaikkakin täysin riittämätön korjausvelan näkökulmasta. Väyläverkon noin 2,5 miljardin euron korjausvelkaa on välttämättä vähennettävä.

”Pääosin vuosille 2016-18 jaksotettu miljardin euron korjausvelkapaketti pysäytti liikenneverkon korjausvelan kasvun, mutta vain hetkeksi. Mikäli lisäpanos ei jää pysyväksi, verkon kunnon huononeminen jatkuu ja esimerkiksi huonokuntoisten päällysteiden määrä kasvaa nopeasti”, varoittaa Wihlman. ”Jos koko noin 50 000 kilometrin päällystetyn tieverkon kunto halutaan pitää nykytasolla, olisi vuosittainen rahoitustarve noin 190 miljoonaa euroa, eli yli 70 miljoonaa euroa nykytasoa korkeampi.”

Viime viikkojen julkisessa keskustelussa on ollut esillä toinen ajankohtainen esimerkki korjausvelan seurauksista: valtion reilusta 15 000 maantiesillasta noin 650 ja 2400 rautatiesillasta noin sata on luokiteltu huonokuntoisiksi. Ne tulisi joko peruskorjata tai uusia.

”Tilanne ei ole hyvä, mutta ei suomalaisilla ole syytä pelätä, huonokuntoiseksi määrittely ei tarkoita sitä, että sillan kantavuus on vaarassa. Liikenneturvallisuus varmistetaan säännöllisillä tarkastuksilla: tarkastamme yli 3 000 siltaa joka vuosi”, pääjohtaja Wihlman totesi.

”Siltoja koskee kuitenkin sama sääntö kuin kaikkea korjaamista: olisi järkevintä tehdä korjaukset ajoissa, jolloin työt voidaan tehdä edullisemmin, nopeammin ja vähemmillä liikennehaitoilla. Raskaampien kuljetusten myötä pelkkä sillan peruskorjaus ei useinkaan riitä, vaan on mietittävä sillan vahvistamista tai uusimista.”

Lisätietoja:
Pääjohtaja Kari Wihlmanin haastattelut: viestintä- ja sidosryhmäsuhdejohtaja Anna Jokela, p. 0400 439 955

Väylät & Liikenne –seminaariin Tampere-talossa 5.-6.9.2018  osallistuu tänä vuonna noin tuhat väylä- ja liikennealan asiantuntijaa. https://tapahtumat.tieyhdistys.fi/vaylat-liikenne/