Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluja toteutetaan yhä enemmän hevosavusteisesti. Hevosen rooli isona eläimenä on rauhoittava ja rajat asettava. Se toimii myös jäänmurtajana keskusteluille ja rutiineja kaipaavana eläimenä esimerkkinä arjenhallintaan liittyvissä asioissa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) julkaisema ”Sosiaalipedagoginen hevostoiminta – Sosiaalista kasvua, hyvinvointia ja kuntoutumista tukevia palveluita hevosavusteisesti” -artikkelikokoelma kuvaa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan syntyä ja sen taustalla olevaa teoreettista viitekehystä, ohjaajan ja hevosen roolia toiminnassa sekä hevostoiminnan asemaa kasvatus- ja sosiaalipalveluiden kentässä.
– Julkaisun tekemiseen on osallistunut useita sosiaalipedagogisen hevostoiminnan kehittäjiä ja asiantuntijoita. Artikkelien kautta jäsentyvät sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ”portaat” sosiaalisen kasvun tukemisessa, oppimisen apuna, sosiaalipalveluissa ja kuntoutuksessa, kertoo Luken tutkija Maija Lipponen.
Sosiaalipedagogista hevostoimintaa työtapana toteuttavat kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Palvelu rakentuu ohjaajan ammattitaustasta käsin. Esimerkiksi sosiaalialan ammattilainen voi käyttää sosiaalipedagogisen hevostoiminnan työotetta sosiaalisessa kuntoutuksessa.
Hevostoimintaa sovelletaan myös kasvatukseen, opetukseen ja hyvinvointiin liittyvissä palveluissa. Kevyimmillään tuki toteutuu tavallisessa harrastustoiminnassa, jossa talli toimii sosiaalipedagogisesta viitekehyksestä käsin.
Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella kaksi kolmesta ohjaajasta toimii yrittäjänä pää- tai sivutoimisesti, loput käyttävät toimintaa osana omaa työtään toisen palveluksessa. Kolme neljästä ohjaajasta tuottaa hevostoimintaa osana sosiaalialan palvelua. Kunta tai kuntayhtymä on useimmiten palvelun tilaaja ja maksaja. Suurin osa vastaajista käyttää toimintaympäristönään omaa tallia, joskin tiloja ja hevosia vuokrattiin myös muilta. Toiminnan kohderyhmiä olivat kaikki ikäryhmät, lasten ja nuorten osuus oli suurin.
Ohjaajien ja asiakkaiden itsensä raportoimat hevostoiminnan aikaansaamat vaikutukset vastasivat palvelun maksavan tahon havaitsemia vaikutuksia. Hevostoiminnalla raportoitiin olleen yhteyttä muun muassa itsetunnon ja itsetuntemuksen lisääntymiseen, mielialan kohenemiseen, päivärytmin ja arjenhallinnan löytymiseen, fyysisen kunnon kohenemiseen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja sitä kautta sosiaalisten suhteiden paranemiseen. Lisäksi hevostoiminta toi ilon ja riemun kokemuksia, yhteisöön kuulumisen tunnetta ja vahvisti turvallisuuden tunnetta.
Hevostoiminnalla vaikutettiin pelkojen vähenemiseen ja rohkeuden ja luovuuden lisääntymiseen. Myös perheiden dynamiikkaa voitiin tukea jopa niin, että raskaita tukitoimia voitiin purkaa kevyemmiksi tuen muodoiksi. Läheisten tai maksavan tahon mukaan monet tallikäynneillä havaitut vaikutukset olivat kestäneet useita päiviä tallikäyntien jälkeen tai siirtyneet pysyvästi arkeen.
Artikkelikokoelma tehtiin Maaseudun hyvinvointiyrittäjyyden koordinaatiohankkeen (HyvinVoi) ja Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry:n yhteistyönä.
Kuvat:
Infograafi: Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ”portaat” (Maija Lipponen & Elina Vehmasto/Luke; Antti Törmälä/MAK Media Oy)
Valokuva (liite): Kimmo Rauatmaa.
Lisätietoja:
Maija Lipponen, HyvinVoi-hankkeen tutkija ja Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry:n puheenjohtaja, puh. 029 532 2024, [email protected]
Elina Vehmasto, HyvinVoi-hankkeen projektipäällikkö, puh. 029 532 6613, [email protected]
Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1