Luonnonsuojelun lainsäädäntö toimii kohtuullisesti
Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus tiedottavat
Luonnonsuojelun lainsäädäntö on toiminut kokonaisuudessaan verrattain hyvin, vaikka sillä ei ole voitu estää luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Ilman vuonna 1996 tehtyä luonnonsuojelulain kokonaisuudistusta luonnon tila olisi kuitenkin nykyistä heikompi, sillä luonnonsuojelutyötä ei yksinkertaisesti olisi voitu toteuttaa tehokkaasti ilman uudistuksen antamaa tukea. Tämä ilmenee luonnonsuojelulainsäädännön kokonaisarviosta, joka luovutettiin tänään ympäristöministeri Paula Lehtomäelle. Arvion teki ympäristöministeriön toimeksiannosta Suomen ympäristökeskus, ja siinä tarkasteltiin luonnonsuojelulakia ja -asetusta sekä vuodelta 1991 peräisin olevaa erämaalakia.
Arvio kehottaa tarkistamaan nykyisin lailla suojeltujen luontotyyppien määritelmiä ja rajausperusteita. Samalla olisi arvioitava, miten lainsäädännön keinoin voitaisiin suojella vuonna 2008 valmistuneen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin esiin nostamia luontotyyppejä.
Uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi ehdotetaan uutta rahoitusinstrumenttia, joka kattaisi muitakin kuin metsäisiä luontotyyppejä. Mallia voitaisiin ottaa maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvasta METSO-ohjelmasta, jolla turvataan metsäluonnon monimuotoisuutta.
Uhanalaisten luontotyyppien luonnontilaisuuden säilyttäminen tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon esimerkiksi ympäristölupien kohdalla. Lisäksi tarvitaan uusia laajan aluetason suunnittelukeinoja, joilla luontotyyppikokonaisuudet voidaan säilyttää.
Erämaiden suojelua tulisi vahvistaa lainsäädännön keinoin. Porojen laidunnuspainetta pitäisi voida säännellä kestävälle tasolle nykyistä joustavammin, ja jokamiehenoikeuksiin pohjaavaa elinkeinotoimintaa olisi voitava jatkossa säädellä. Erämaa-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien sisällöstä ja hyväksymismenettelystä tulisi säätää nykyistä tarkemmin lain tasolla.
Luontoa ei pelasteta vain luonnonsuojelualueilla
Luonnon monimuotoisuutta köyhdyttää osaltaan elinkeinorakenteen muutos, joka näkyy etenkin perinnebiotooppien katoamisessa. Myös luonnonvarojen käytön tehostuminen esimerkiksi metsätaloudessa on vaikuttanut samaan suuntaan.
Erityistä huomiota tulisikin jatkossa kiinnittää luonnonalueiden kytkeytyneisyyteen ja ekosysteemien toimintakyvyn säilyttämiseen. Tähän suuntaan ollaan menossa myös kansainvälisessä politiikassa.
Tilanne vaatii luonnon monimuotoisuuden huomioimista yhä enemmän myös varsinaisten suojelualueiden ulkopuolella. Haitallisia muutoksia voisi hillitä esimerkiksi järjestelmällä, jossa merkittävistä hankkeista, kuten tie-, satama- tai turvetuotantohankkeista, päätettäessä sovittaisiin myös menetettyjen luontoarvojen korvaamisesta.
Luonnon monimuotoisuutta ei voidakaan turvata yksin muuttamalla luonnonsuojelun lainsäädäntöä. Arviossa peräänkuulutetaan muutoksia yhteiskunnan muiltakin sektoreilta. Esimerkiksi maa- ja metsätalouden tukijärjestelmiä tulisi kehittää niin, että luonnon monimuotoisuus otetaan nykyistä selkeämmin huomioon tukea jaettaessa ja suunnattaessa. Kaavoituksen mahdollisuuksia ohjata maankäyttöä laajalla aluetasolla tulisi myös vahvistaa.
EU-direktiivit tarkemmin täytäntöön
Arvion mukaan EU:n luonnonsuojelusäädökset on monin osin pantu riittävästi täytäntöön Suomessa. Kansallinen lainsäädäntömme tarvitsee kuitenkin eräitä tarkennuksia. Esimerkiksi lainsäädäntöämme tulisi selkiyttää vastaamaan tarkemmin luonto- ja lintudirektiivien vaatimuksia siitä, miten suojelualueita muodostetaan. Lisäksi Suomen tulisi toteuttaa Natura 2000 -alueiden luonnonarvojen heikentämiskielto myös sellaisilta hankkeilta, jotka nykyisen lainsäädännön mukaan eivät ole luvanvaraisia.
Erityistä sapiskaa luonnonsuojelulaki saa vaikealukuisuudesta. Syynä tähän on usein toistuva viittaaminen EU-direktiiveihin sen sijaan, että asiat löytyisivät itse laista. Lakitekstistä tulisi tehdä helpommin ymmärrettävä muun muassa vähentämällä viittauksia direktiiveihin.
Lisätietoja:
Yksikönpäällikkö Jukka Similä, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 839, [email protected]
Projektipäällikkö Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 690, [email protected]
Hallitusneuvos Satu Sundberg, ympäristöministeriö, puh. 050 550 9483,
[email protected],
Hallitussihteeri Heikki Korpelainen, ympäristöministeriö,
puh. 050 374 0247, [email protected]
