Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että Afganistanin kansalainen A sinänsä olisi kotimaansa yleisen turvallisuustilanteen perusteella ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Se oli kuitenkin jättänyt oleskeluluvan tällä perusteella myöntämättä ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla A:n tultua tuomituksi lapsensa törkeästä pahoinpitelystä yhden vuoden ja kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Sen sijaan Maahanmuuttovirasto oli myöntänyt A:lle tilapäisen (B) oleskeluluvan ulkomaalaislain 89 §:n nojalla, sillä A:ta ei voitu poistaa maasta häntä kotimaassaan uhkaavan kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun vuoksi.
Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen katsoen, että vaikka A oli Suomessa ollessaan syyllistynyt rikokseen, hänen ei voitu katsoa tehneen ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettua tekoa eikä hän siten kuulunut poissulkemislausekkeen piiriin.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että arvioitaessa teon törkeyttä ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan oli otettava huomioon teon laatu ja muut olosuhteet. Rangaistuksen mittaamiseen tai vankeusrangaistuksen ehdollisuuteen liittyville harkintaperusteille ei sitä vastoin voitu sellaisenaan antaa arvioinnissa merkitystä.
Rikos, johon A oli syyllistynyt, oli kohdistunut puolustuskyvyttömään viiden kuukauden ikäiseen sylilapseen. Todistajana käräjäoikeudessa kuultu lääkäri oli kertonut, että lapsella todettujen vammojen perusteella tätä oli ravisteltu useasti, ja tälle oli teosta aiheutunut huomattavaa päänsärkyä sekä kipua ja itkuisuutta sekä pitkäkestoisia ja vakavia vammoja, joiden paraneminen oli kestänyt kuukausia.
A oli tekoa tehdessään suhtautunut piittaamattomasti lapsensa terveyteen. Tällaista tekoa oli pidettävä sen vaarallisuus huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna törkeänä rikoksena. Näissä olosuhteissa Maahanmuuttovirasto oli ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan poissulkemislausekkeen nojalla voinut olla myöntämättä A:lle oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Maahanmuuttoviraston päätös saatettiin voimaan.
Yhteystiedot:
Satu-Maarit Tarkkanen, tietopalvelupäällikkö, 050 301 6262
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1