Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt Britannian kansalaiselle A:lle Suomen kansalaisuutta. Päätöksen perustelujen mukaan A ei täyttänyt asumisaikaedellytystä, koska hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa ei ollut Suomessa kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan edellyttämällä tavalla. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.
A oli syntynyt Suomessa 1970-luvulla. Hän oli käynyt koulunsa, opiskellut ja työskennellyt Suomessa. Hänen äidinkielensä oli suomi. Hän oli asunut koko ikänsä pysyvästi Suomessa. Hänen toinen vanhempansa oli Suomen kansalainen samoin kuin hänen perheenjäsenensä. Hän oli suomalaisen työnantajansa kanssa tehdyn sopimuksen perusteella määräaikaisella työkomennuksella Puolassa. Hänen kotinsa Suomessa oli säilynyt hänen ja hänen perheensä käytössä myös ulkomailla työskentelyn ajan.
Kun A:n olosuhteissa arvioitiin hänen Suomessa asumistaan, katsottiin, että hänen varsinaisen asuntonsa ja kotinsa oli hakemusta Maahanmuuttovirastossa ratkaistaessa ollut Suomessa. Maahanmuuttoviraston ei olisi tullut mainitsemallaan perusteella hylätä hänen hakemustaan.
KHO:n päätös:
Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1449728641482.html
Yhteystiedot:
Päivi Musakka, viestintäpäällikkö 050 341 1347
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1