KHO:n vuosikirjapäätös, joka koskee ulkomaalaisasiaa (oleskelulupa perhesiteen perusteella)

Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle perhesiteen perusteella haettua oleskelulupaa. Maahanmuuttoviraston mukaan oli perusteltua aihetta epäillä, että A:n tarkoituksena oli maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 § 2 momentin tarkoittamalla tavalla.

A oli saapunut Suomeen laittomasti vuonna 2010 tai 2011. A oli hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua vuonna 2012 kun poliisi oli ottanut hänet kiinni rikoksesta epäiltynä ja hänen maassa oleskeluaan oli selvitetty. A oli peruuttanut mainitun turvapaikkahakemuksen solmittuaan avioliiton Suomen kansalaisen B:n kanssa. A oli hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella, mutta avioliiton päädyttyä eroon A:lle ei ollut myönnetty oleskelulupaa. Hänet oli päätetty käännyttää kotimaahansa Algeriaan ja määrätty viiden vuoden pituiseen maahantulokieltoon. A oli jatkanut oleskeluaan Suomessa. A solmi uuden avioliiton Suomen kansalaisen C:n kanssa vuonna 2015 ja oli hakenut tällä perusteella oleskelulupaa, josta nyt oli kysymys.

A:n valitettua Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus lausui perusteluina muun ohella, että oleskeluluvan hakemista vuosien laittoman maassa oleskelun jälkeen ja Maahanmuuttoviraston vuonna 2012 määrätyn maahantulokiellon voimassa olon aikana voidaan pitää ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä. A oli ilmeisen tarkoituksellisesti pakoillut saamansa päätöksen tiedoksiantoa ja jatkanut laitonta maassa oleskelua yli kolme vuotta. Näissä oloissa sillä, että A:n voitiin katsoa viettävän puolisonsa kanssa sinällään todellista perhe-elämää, ei ollut ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin täyttymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä.

Hallinto-oikeus lausui lisäksi, että A:n avioliitto perheenkokoajan kanssa oli kestänyt tuolloin vasta vähän yli vuoden ja puolisot olivat asuneet yhdessä syksystä 2014 lukien. A oli oleskellut maassa jo useita vuosia ilman oleskelulupaa ja suurelta osin laittomasti. Kun lisäksi otettiin huomioon, että A:n ja C:n oli avioliiton solmiessaan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän viettäminen Suomessa ei välttämättä ole heille mahdollista, sekä oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen johtanut hakijan menettely, A:n oleskelulupahakemus oli voitu ulkomaalaislain 66 a §:stä huolimatta hylätä.

Korkein hallinto-oikeus yhtyi hallinto-oikeuden asiassa esittämiin perusteluihin. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.

KHO 2017:41

Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574, jaana.lappalainen(at)oikeus.fi