Asiassa oli kyse uusintahakemuksesta, jossa uutena turvapaikkaperusteena oli esitetty, että valittaja oli kotimaassaan uhattuna homoseksuaalisuutensa takia. Maahanmuuttovirasto ei ollut uuden turvapaikkapuhuttelun jälkeen tekemällään päätöksellä antanut valittajalle turvapaikkaa eikä oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto oli katsonut valittajan hakemuksen ilmeisen perusteettomaksi, koska tämän esittämät väitteet seksuaalisesta suuntautumisesta olivat selvästi epäuskottavia.
Valittaja oli valituksessaan hallinto-oikeudelle pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista voidakseen kertoa homoseksuaalisuudestaan sekä homoseksuaalien oloista ja kohtelusta kotimaassaan Irakissa. Lisäksi valittaja oli viitannut toimittamaansa videotallenteeseen, joka esitti hänen seksuaalista kanssakäymistään toisen miehen kanssa.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen suullista käsittelyä pitämättä. Hallinto-oikeus oli pitänyt sinänsä mahdollisena, että valittaja oli ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä miesten kanssa. Kuitenkin hallinto-oikeuden mukaan valittajan kertomus tämän väitetystä homoseksuaalisuudesta oli ollut erittäin suppea, pintapuolinen ja epäuskottava. Hallinto-oikeus ei myöskään hyväksynyt valittajan toimittamaa videotallennetta todisteeksi.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus oli pitänyt valittajan kertomusta tämän homoseksuaalisuudesta mahdollisena, joskin epäuskottavana. Nyt puheena olevassa asiassa suullisessa käsittelyssä olisi ollut mahdollista selvittää tarkemmin valittajan väitetyn seksuaalisen identiteetin muodostumista sekä sitä, miten hän on sen tuonut esiin kotimaassaan ja mitä seuraamuksia siitä on hänelle aiheutunut tai voisi aiheutua. Henkilökohtaisen kuulemisen perusteella olisi voitu myös arvioida, mikä merkitys videotallenteella on selvityksenä asiassa. Tähän nähden valittajan henkilökohtaista uskottavuutta ei ollut voitu luotettavalla tavalla arvioida ilman mahdollisuutta tulla henkilökohtaisesti kuulluksi hallinto-oikeudessa.
Edellä todettuun nähden korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajan pyytämä suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ole ollut ilmeisen tarpeeton hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Kun kysymys oli suullisen käsittelyn toimittamisesta valittajan uskottavuuden arvioimiseksi, olennaista merkitystä ei ollut sillä seikalla, että hakemus oli katsottu ilmeisen perusteettomaksi. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeuden ei myöskään olisi tullut kieltäytyä käyttämästä selvityksenä valittajan toimittamaa videotallennetta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös oli kumottava ja asia oli palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, projektipäällikkö, puh. 050 308 7574, jaana.lappalainen(at)oikeus.fi
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1