Korkein hallinto-oikeus oli kumonnut ja palauttanut Maahanmuuttovirastolle Irakin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua, oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevan asian, kun A valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan oli esittänyt kääntyneensä kristinuskoon ja olevansa tämän vuoksi vainon vaarassa kotimaassaan.
Maahanmuuttovirasto oli järjestänyt A:lle uuden turvapaikkapuhuttelun. Uudessa turvapaikkapuhuttelussa A oli kertonut muun ohella, että hänellä ei ollut aikomusta tai tarkoitusta kääntyä kristinuskoon. Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n hakemuksen ja päätti käännyttää hänet Irakiin. Valituksessaan hallinto-oikeudelle A vaati, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Hallinto-oikeus hylkäsi suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen sekä valituksen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun on kysymys turvapaikanhakijan kristinuskoon kääntymisen aitoudesta ja henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnista tältä osin, voitiin vahvana lähtökohtana pitää, että asiassa oli hallinto-oikeudessa toimitettava suullinen käsittely, mikäli asianosainen sitä oli pyytänyt.
Suullisen käsittelyn toimittaminen voi kuitenkin olla ilmeisen tarpeetonta tilanteessa, jossa valittaja sinänsä vetosi kansainvälisen suojelun perusteenaan kristinuskoon kääntymiseen, mutta keskeinen selvitettävä seikka ei liittynyt vakaumuksen aitouteen omantunnonkysymyksenä tai elämäntapana. Näin voi olla esimerkiksi, jos valittajan kääntymistä oli pidettävä selvitettynä, mutta kirjallisista lähteistä selvitettävissä olevan, asian kannalta merkityksellisen maatiedon perusteella kääntymisen ei voitu arvioida henkilön olosuhteet huomioon ottaen aiheuttavan hänelle kotimaahansa palatessaan vainon tai vakavan haitan vaaraa.
Korkein hallinto-oikeus totesi lisäksi, että hallinto-oikeus voi asian yksilöllisiä olosuhteita kokonaisuutena huomioon ottaen poikkeuksellisesti arvioida, että suullisen käsittelyn toimittaminen oli hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta myös silloin, kun asian arviointi liittyi valittajan kristinuskoon kääntymisen aitouteen. Suullisen käsittelyn ilmeisestä tarpeettomuudesta oli siinä tapauksessa kuitenkin voitava vakuuttua asiassa saadun kirjallisen selvityksen perusteella.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus oli voinut perustaa päätöksensä valittajan uudessa turvapaikkapuhuttelussa kertomaan ja kirjalliseen selvitykseen sekä katsoa, että kun valittaja oli turvapaikkapuhuttelussa ilmoittanut, ettei hänellä ollut aikomusta tai tarkoitusta kääntyä kristinuskoon, hänen suullista kuulemistaan kristinuskoon kääntymisestä ja uskonvakaumuksesta oli pidettävä ilmeisen tarpeettomana.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, projektipäällikkö, puh. 050 308 7574, jaana.lappalainen(at)oikeus.fi
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1