Asiassa oli Nigerian Edon osavaltiosta kotoisin olevan A:n omasta ja tytärtensä puolesta tekemän valituksen johdosta ratkaistava, oliko A:lla, jonka Maahanmuuttovirasto oli katsonut olevan ihmiskaupan uhri, ihmiskaupassa uhriutumisensa, uudelleen uhriutumisen vaaran taikka hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten uhan vuoksi oikeus turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. Kyse oli kansainvälisen suojelun osalta lisäksi siitä, muodostiko väitetty A:n tytärten ympärileikkauksen uhka perusteen myöntää heille turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa ja 87 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Ihmiskaupan uhrin kansainvälisen suojelun tarvetta harkittaessa oli arvioitava, oliko odotettavissa, että hän saattaisi kotimaahan palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ja oliko hänellä mahdollisuus saada tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua kotimaansa viranomaisilta. Valtion suojelun saatavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon paitsi valtion halu myös sen kyky suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, oli otettava kuitenkin huomioon, oliko uhriutuminen aiheuttanut uhrille sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemustensa vuoksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneille henkilöille Nigeriassa tarjolla olevaa suojelua voitiin ajantasaisen maatietouden perusteella lähtökohtaisesti pitää tehokkaana, pysyvänä ja riittävänä ja että ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneiden nigerialaisnaisten ei kotimaahan palatessaan ollut pääsääntöisesti katsottava joutuvan heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden oikeudenloukkausten tai uudelleen uhriksi joutumisen todelliseen vaaraan. Erikseen oli vielä arvioitava, oliko ihmiskaupan uhriksi joutuneella henkilöllä tosiasialliset mahdollisuudet päästä suojelun piiriin kotimaahan palautettaessa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhrien suojelua ja auttamista koskevat kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen täytäntöönpanoviranomaisten on ihmiskaupan uhria kotimaahansa palautettaessa tehtävä yhteistyötä uhrien vastaanottamiseen, suojelemiseen ja avustamiseen toimivaltaisten uhrin kotimaan viranomaisten kanssa. Ihmiskaupan uhrin palauttamisen on ensisijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjestelyihin. Ihmiskaupan uhrin kieltäytyessä vapaaehtoisen paluun järjestelyistä hänen maasta poistamisensa voidaan kuitenkin toteuttaa myös pakkotoimin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhrin maasta poistamista täytäntöönpantaessa on huolehdittava asianmukaisesti siitä, että uhri halutessaan pääsee hänen erityistarpeensa ja haavoittuvan asemansa huomioon ottavan auttamisjärjestelmän piiriin.
Korkein hallinto-oikeus otti huomioon ihmiskaupan uhrien auttamista ja suojelemista Nigeriassa koskevan ajantasaisen maatietouden sekä A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen ja katsoi, ettei käsillä ollut perusteita myöntää ihmiskaupan uhriksi joutuneelle A:lle turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Maatietouden perusteella A:n tytärten ei ollut katsottava olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa väitetyn ympärileikkauksen uhan vuoksi.
Ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tultua hylätyksi oli erikseen arvioitava, oliko A hakemuksensa perusteisiin liittyvän syyn vuoksi ulkomaalaislain 52 a tai 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan tarpeessa. Tällöin oli ensin harkittava, täyttyivätkö ulkomaalaislain 52 a §:ssä säädetyt edellytykset ihmiskaupan uhrille tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi. Jos nämä edellytykset eivät täyttyneet, seuraavaksi oli arvioitava, oliko ihmiskaupan uhrille kuitenkin myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Ottaen huomioon A:n ja hänen tytärtensä olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen korkein hallinto-oikeus arvioi oikeaksi, että A:lle myönnetään ulkomaalaislain 52 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa jatkuvana ja että hänen tyttärilleen lasten etu huomioon ottaen myönnetään oleskelulupa ihmiskaupan uhriin olevan perhesiteen perusteella.
Yhteystiedot:
Satu-Maarit Tarkkanen, tietopalvelupäällikkö, 050 301 6262, [email protected]
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1