A oli paetessaan Mogadishusta Etiopiaan kesäkuussa 2008 jättänyt alle 2-vuotiaan lapsensa B:n oman äitinsä huollettavaksi Mogadishuun. A:lle oli myönnetty perhesideperusteinen oleskelulupa Suomeen väärillä henkilötiedoilla lokakuussa 2009 ja hän oli saapunut Suomeen joulukuussa 2009. A oli helmikuussa 2010 turvapaikkaa hakiessaan kertonut esiintyneensä aikaisemmin väärillä tiedoilla. A:lle oli myönnetty henkilökohtaiseen vainoon perustuvasta syystä turvapaikka ja pakolaisasema marraskuussa 2011. Samassa kuussa A haki lapselleen B:lle oleskelulupaa perhesiteen perusteella.
Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko B:tä pitää perheenkokoajana toimivan äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, jolle myönnetään oleskelulupa ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin (323/2009) perusteella.
Korkein hallinto-oikeus katsoi Suomesta turvapaikan saaneen A:n ja hänen lapsensa B:n eron johtuneen pakottavista syistä. Yhteisen perhe-elämän päättymiseen johtaneiden syiden arvioinnissa ratkaisevaa merkitystä ei ollut sillä, että A oli alun perin tullut Suomeen vääriä henkilötietoja käyttäen. Vainon vuoksi pakenemaan joutuneen äidin ei voitu olettaa luopuneen alle 2-vuotiaan lapsensa huollosta pelkästään sillä perusteella, että hän oli jättänyt lapsen oman äitinsä luokse asumaan lähtömaahansa. A oli lisäksi hakenut lapselleen oleskelulupaa kolme viikkoa oman turvapaikkapäätöksensä saamisen jälkeen eli viivyttelemättä. A oli siten toiminnallaan Suomeen saavuttuaan osoittanut, että hänen tarkoituksenaan ei ollut luopua lapsensa huollosta pysyvästi. A oli myös pitänyt yhteyttä omaisiinsa Somaliassa ja tukenut heitä taloudellisesti. Asiassa ei lapsen ikä äidin paon tapahtumahetkellä huomioon ottaen voitu antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että B oli perheenyhdistämishaastattelussa vuonna 2014 kertonut pitävänsä A:n äitiä eli isoäitiään omana äitinään.
Kaikki asiassa esiin tulleet seikat huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoi, että B:tä oli pidettävä äitinsä A:n ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä.
Yhteystiedot:
Satu-Maarit Tarkkanen, tietopalvelupäällikkö, 050 301 6262, [email protected]
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1