Suomeen pakolaiskiintiössä hyväksytyn Irakin kansalaisen A:n valituksen johdosta oli ratkaistava, oliko hänen pakolaisasemansa voitu lakkauttaa. Tämän lisäksi oli erikseen tutkittava, oliko vuonna 1996 Suomeen saapunut A voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin ja toistaiseksi voimassa olevaan koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.
Irakin yhteiskunnallisissa olosuhteissa oli katsottava A:n Suomeen saapumisen jälkeen tapahtuneen pakolaisaseman kannalta merkittäviä ja pysyväksi arvioitavia muutoksia, joiden voitiin katsoa poistavan hänen kotimaasta pakenemisensa syynä olleen pelon joutua oikeudenloukkausten kohteeksi hänen Saddam Husseinin hallinnon vastaisen poliittisen mielipiteensä ja toimintansa vuoksi. A:n ei katsottu täyttävän turvapaikan myöntämisen edellytyksiä suhteessa kotimaahansa Irakiin. A:n ei hänen henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella katsottu olevan myöskään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa. Etelä-Irakissa sijaitsevan Basran läänin turvallisuustilanteesta ja A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen perusteella hänen ei katsottu olevan todellisessa vaarassa joutua Basraan palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että olosuhteet, joiden vallitessa A:sta oli tullut pakolainen, olivat lakanneet olemasta. Olosuhteiden muutos oli merkittävä ja pysyvä. A ei enää ollut kansainvälisen suojelun tarpeessa, eikä käsillä ollut aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvia pakottavia syitä, joiden perusteella A olisi voinut kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa suojeluun. A:n pakolaisasema oli voitu lakkauttaa.
A oli syyllistynyt Suomessa toistuvasti vakaviin rikoksiin ja käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle. A:n karkottamista vastaan puhuivat hänen Suomessa olevat perhesiteensä ja hänen pitkä oleskelunsa Suomessa. A:lle ei hänen pitkästä maassaolostaan huolimatta ollut kehittynyt Suomeen merkittäviä siteitä. Kun otettiin huomioon A:n muiden turvallisuudelle ja yleiselle järjestykselle aiheuttama pitkäaikainen ja vakava uhka, hänen karkottamistaan Etelä-Irakin Basraan ei ollut pidettävä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastaisena. A oli voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa Irakiin sekä toistaiseksi voimassa olevaan maahantulokieltoon.
Yhteystiedot:
Satu-Maarit Tarkkanen, tietopalvelupäällikkö, 050 301 6262, [email protected]
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1