Valittaja oli hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Hän oli Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla oleskelevan perheenkokoajan vaimo. Puolisoilla oli yhteinen lapsi. Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko valittajan toimeentulon katsoa olevan turvattu.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ensimmäisen oleskeluluvan hakijan toimeentulostaan antamaa selvitystä tuli arvioida suhteessa siihen, voitiinko hänen olettaa joutuvan turvautumaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen. Hakijalta ei tullut edellyttää enempää näyttöä kuin oli tarpeen tuon edellytyksen täyttymisen arvioimiseksi. Toimeentulo oli katsottava turvatuksi, jos hakijan esittämän selvityksen perusteella ei voitu olettaa, että hän joutuisi turvautumaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen.
Kun asiassa otettiin huomioon perheenkokoajan omat, vaikkakin vakiintumattomat ansiotulot, hänen aktiivisuutensa työnhaussa, hänen äitinsä ja tämän puolison antamat sitoumukset ja se, että perheenkokoajan äiti oli jo yli puolentoista vuoden ajan avustanut perheenkokoajan perhettä säännöllisesti merkittävillä summilla lähes kuukausittain, sekä se, että perheenkokoajan tilillä oli esitetty olevan merkittävä määrä rahaa, ei ollut syytä olettaa, että valittaja joutuisi toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Näin ollen valittajan toimeentulon oli katsottava olevan turvattu ulkomaalaislain 39 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574, jaana.lappalainen(ät)oikeus.fi
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1