Irakin kansalainen A oli saanut oleskeluluvan Suomeen toissijaisen suojelun tarpeen perusteella. Hänelle oli myönnetty muukalaispassi, johon oli tehty ulkomaalaislain 136 §:n 5 momentissa tarkoitettu merkintä siitä, että haltijan henkilöllisyyttä ei ollut pystytty varmistamaan.
Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle uutta muukalaispassia ilman mainittua merkintää. Maahanmuuttovirastolla oli päätöstä tehtäessä ollut käytettävissään A:n esittämä irakilainen henkilökortti, joka oli kuitenkin todettu väärennetyksi, sekä irakilainen kansalaisuustodistus, jossa A:n syntymäaikamerkintänä oli vain syntymävuosi. Maahanmuuttovirasto ei viimeksi mainitun yksilöintitiedoiltaan puutteellisen asiakirjan perusteella ollut pystynyt varmistamaan A:n henkilöllisyyttä. Kun käytettävissä ei ollut muutakaan luotettavaa selvitystä A:n henkilöllisyydestä, muukalaispassissa oli tullut olla merkintä siitä, että haltijan henkilöllisyyttä ei ollut pystytty varmistamaan. Uuden muukalaispassin antamiselle ei näin ollen ollut perusteita.
Hallinto-oikeuden päätös, jolla Maahanmuuttoviraston päätös oli kumottu ja asia palautettu virastolle uudelleen käsiteltäväksi, oli tämän vuoksi kumottava ja Maahanmuuttoviraston päätös, jolla A:n hakemus oli hylätty, saatettava voimaan.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1