Perusopetuslaissa ei ole määritelty, miten koulumatka on mitattava, eli mistä mittaus on aloitettava ja mihin lopetettava. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kodin tai koulun välitöntä pihapiiriä ei koulumatkaa mitattaessa pääsäännön mukaan tule ottaa huomioon, eikä kodin ja koulun pihapiireihin esillä olleessa asiassa liittynyt sellaisia tavanomaisesta poikkeavia erityispiirteitä, että ne olisi koulumatkan pituutta mitattaessa tullut poikkeuksellisesti ottaa huomioon. Näin ollen oppilaan koulumatkan pituutena kotiportilta koulun portille mitattuna oli pidettävä 4 951 metriä. Koska koulumatka siten ei ylittänyt viittä kilometriä, oppilaalla ei koulumatkan pituuden perusteella ollut oikeutta maksuttomaan koulukuljetukseen.
Oppilaalle oli kuitenkin myönnetty koulukuljetus taksikuljetuksena koulumatkaan sisältyvän vaarallisen tieosuuden vuoksi siten, että oppilaan edellytettiin kulkevan omatoimisesti noin 850 metrin matkan niin sanottuun koulukuljetusten keräilypisteeseen, josta taksi kuljetti oppilaat kouluun ja takaisin.
Kunnalla ei koulumatkan vaarallisuuden eikä myöskään pelkästään koulumatkan pituuden perusteella ollut velvollisuutta järjestää maksutonta koulukuljetusta koko koulumatkalle, vaan kuljetus voitiin järjestää lyhyemmällekin matkalle ja oppilaan voitiin edellyttää kulkevan osan koulumatkastaan itse. Tähän nähden kunta oli täyttänyt perusopetuslain 32 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa maksuttoman koulukuljetuksen järjestämiseen, vaikka koulukuljetusta ei huoltajan vaatimuksen mukaisesti ollut myönnetty koko koulumatkalle.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1