Kuolinpesän osakkaat A, B ja C oli pilaantuneen alueen haltijoina voitu velvoittaa ympäristönsuojelulain 77 §:n nojalla selvittämään maaperän pilaantuneisuutta.
Pilaantuneen alueen haltijan selvitys- ja puhdistamisvastuu perustui ympäristölainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaisesti jätehuoltolain 21 §:ään. Tätä vastuuperustetta sovellettaessa voitiin ottaa huomioon myös mitä alueen haltijan vastuun rajoittamisesta on säädetty ympäristönsuojelulain 75 §:n 2 momentissa. A:n, B:n ja C:n vastuuta pilaantuneisuuden selvittämisestä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut tullut rajoittaa haltijan suostumuksen tai tietoisuuden taikka asetettavan velvoitteen ilmeisen kohtuuttomuuden perusteella.
Kuolinpesän osakkaisiin voitiin kohdistaa maaperän pilaantuneisuuden selvittämistä koskeva velvoite myös sellaisen määräalan osalta, jonka kuolinpesän osakkaat olivat luovuttaneet kiinteistöstä kuolinpesän ja yhtiön D:n välillä vuonna 1997 tehdyn sopimuksen perusteella. Määräalan luovutusta koskeva sopimus oli tehty sen jälkeen, kun kuolinpesän osakkaita oli ensimmäisen kerran kehotettu esittämään jätehuoltosuunnitelma pilaantuneen maaperän puhdistamiseksi, ja sopimuksen oli yhtiön D puolesta tehnyt kuolinpesän osakas B.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1