Asemakaavan muutoksella yleisten rakennusten korttelialueen (ALY) tontti oli osoitettu kytkettyjen pientalojen korttelialueeksi (AP-12). Kaavamuutoksella korttelialueen rakennusoikeus vastaisi kaava-asiakirjojen mukaan tonttitehokkuutta e=0.77 ja merkitsisi rakennusoikeuden lisääntymistä lähes kaksinkertaiseksi voimassa olevaan kaavaan verrattuna. Rakennusoikeuden määrää ei kuitenkaan ollut merkitty asemakaavaan eikä se myöskään yksiselitteisesti ilmennyt kaavaselostuksen liitteenä olevasta rakennustapaohjeesta (rto-2). Asemakaavan muutoksella muodostettiin lisäksi kaksi tonttia käsittävä asuinpientalojen korttelialue (AP), jonka tehokkuusluku oli e=0.35. Kaava-alue sijaitsi väljästi rakennetulla alueella, jossa rakennusoikeuden määrä yleisesti vaihteli välillä e=0.35–0.4.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tällaisen suppea-alaisen asemakaavan muutoksen yhteydessä oli sinänsä mahdollista osoittaa ympäröivään rakentamiseen nähden tehokkaampaa rakentamista, mikäli tämän tehokkaamman rakentamisen vaikutuksia oli selvitetty riittävän laaja-alaisesti ja sille oli maankäytölliset perusteet.
Puheena olevalla alueella oli useita pinta-alaltaan kaavamuutoksen kohteena olevaa ALY-korttelialueen tonttia vastaavia tontteja, jotka sijaitsivat voimassa olevassa asemakaavassa osoitetuilla asuinpientalojen korttelialueilla. Koska asemakaavan muutosta varten laaditut selvitykset koskivat vain kaavamuutosalueella tapahtuvan rakentamisen aiheuttamia vaikutuksia lähiympäristöön, asiassa ei ollut mahdollista varmistua siitä, että muilla alueen korttelialueilla olisi myöhemmin mahdollista sallia vastaava rakentamistehokkuus siten, että kokonaisasemakaava täyttäisi vaatimuksen maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta. Kun tässä tilanteessa otettiin huomioon kyseessä olevalla pienialaisella asemakaavan muutoksella sallittava rakentamisen määrän merkittävä lisäys yhdellä korttelialueella, olisi vastaavan rakentamisen määrän, etenkin kun se ei yksiselitteisesti ilmennyt asemakaavasta, osoittamisen mahdollisuudet ja vaikutukset tullut selvittää kaavamuutosta laadittaessa laajemmin.
Asemakaavan muutosta varten laadittujen selvitysten perusteella ei näin ollen ollut mahdollista arvioida, täyttikö asemakaava maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä tarkoitetut kaavan sisältövaatimukset tai perustuslain 6 §:n vaatimuksen maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574, jaana.lappalainen(at)oikeus.fi
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1