Noin hehtaarin suuruiselle lähes puuttomalle kalliosaarelle oli rakennettu verkkoliiteri ilman lupaa. Valittajat olivat rakennuksen purkamisvelvoitetta koskevassa uhkasakon tuomitsemisasiassa tuoneet esille, että rakennuksessa esiintyi lepakoita. Asiassa oli detektorihavainnoin selvitetty, että saaressa esiintyi pohjanlepakko, vesisiippa ja pikkulepakko. Rakennuksesta oli myös kerran tavattu yksi pohjanlepakko ja kerran yksi lajilleen määrittämätön lepakko. Lisäksi sieltä oli löytynyt lepakon ulostetta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen paikallakäynnillä ei silmämääräisillä havainnoilla ollut todettu merkkejä lepakoista.
Asiassa oli luotettavasti selvitetty, ettei kysymyksessä ollut minkään lepakkolajin lisääntymispaikka. Lisäksi oli vielä arvioitava, oliko kysymys saaressa havaittujen lepakkolajien luontodirektiivin 12 artiklan d kohdassa ja luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitetusta levähdyspaikasta.
Vesisiipasta ja pikkulepakosta tehdyt detektorihavainnot saarella olivat todennäköisesti liittyneet lajien ravinnonhakuun ja pikkulepakon osalta myös muuttomatkaan.
Pohjanlepakon levähdyspaikan käsitettä tulkitessaan korkein hallinto-oikeus otti huomioon erityisesti seuraavat seikat: Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji. Lajin kanta on elinvoimainen ja suojelutaso suotuisa. Pohjanlepakot käyttävät monenlaisia rakennuksia ja muitakin paikkoja päiväpiiloinaan, joten sellaisia löytyy varmuudella myös ympäristön suuremmista saarista, jonne laji kykenee lentämään. Rakennus oli hyvin pieni ja sieltä oli tavattu vain yksi pohjanlepakko. Rakennus oli sijainnut paikalla vasta vähän aikaa, joten kysymyksessä ei ollut pitkäaikainen vakiintunut päiväpiilo.
Rakennuksen purkaminen ei pohjanlepakon yleisyys ja elinvoimaisuus sekä lähistöllä olevat lajille sopivat päiväpiilot huomioon ottaen vaarantanut lajin suotuisaa suojelutasoa.
Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei valituksenalainen rakennus myöskään pohjanlepakon osalta ollut sellainen levähdyspaikka, jota luontodirektiivin 12 artiklan d kohdassa ja luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.
Edellä selostetut seikat ja asian vaiheet kokonaisuutena huomioon ottaen ei ollut ilmennyt pätevää syytä sille, ettei rakennuksen purkuvelvoitetta olisi voitu täyttää.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, projektipäällikkö, puh. 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1