Suunniteltu 3,7 hehtaarin laajuinen kalliokiviaineksen ottoalue sijoittui maakuntakaavassa valtakunnallisesti arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi ohjeellisella ge2-merkinnällä luokitellulle kallioalueelle. Ge2-merkintä perustui Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1996 valmistuneeseen Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden selvitykseen, jonka mukaan kallioalue oli luokiteltu hyvin arvokkaaksi (arvoluokka 3 asteikolla 1–7). Kallioalueen pinta-ala oli noin 94 hehtaaria. Maa-aineksia oli tarkoitus ottaa kymmenen vuoden aikana noin 700 000 k-m3. Ottoalue ympäristöineen oli kaavoittamatonta maa- ja metsätalousaluetta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että ottamisalueella ei asiakirjojen ja katselmushavaintojen perusteella ollut jyrkänteitä, rotkoja tai silokallioseinämiä. Ottamisalueella tai aivan sen lähiympäristössä ei ollut muitakaan yksittäisiä erikoisia luonnonesiintymiä. Sellaisina pidettävät kalliojyrkänteet ja rotkot sijaitsivat ottamisalueen ulkopuolella. Ottamisalue sijoittui mainitun 94 hehtaarin laajuisen kallioalueen reunaan. Kallioaluekokonaisuuden kannalta maa-ainesten ottamisella hankealueelta ei ollut merkittäviä vaikutuksia. Hankkeen vaikutukset alueen kaukomaisemaan eivät myöskään olleet huomattavia. Ottamista ei ulotettu laajemman kallioalueen korkeimmille lakialueille eikä ottaminen siten merkinnyt kallioalueselvityksessä mainittujen jylhien metsänäköalojen muuttumista. Hankkeesta sellaisenaan ei aiheutunut kallioaluekokonaisuuden muodostaman maisemakuvan ja muiden siihen liittyvien kauneusarvojen tuhoutumista.
Maa-ainesluvan myöntäminen puheena olevan kallioalueen reunalle ei välttämättä merkinnyt sitä, että uusia maa-aineslupia voitaisiin myöhemmin myöntää laajemmin kallioalueelle. Kunkin suunnitelman mukaista hanketta oli arvioitava maa-aineslaissa säädettyjen edellytysten nojalla itsenäisesti ja niiden vaikutusten perusteella, joita hankkeella oli kallioalueen luontoarvoille. Maakuntakaavan arvokkaan kallioalueen merkinnällä (ge2) ei ollut välitöntä oikeudellista merkitystä. Kunnanhallitus ei ollut voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, että ottamistoiminta oli vastoin maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa. Hakijan valituksesta hallinto-oikeuden ja kunnanhallituksen päätökset kumottiin ja asia palautettiin kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1