Tansanian kansalainen oli tullut Suomeen opiskelijana vuonna 2005. Hänelle oli myönnetty oleskelulupa opiskelua varten heinäkuuhun 2010 ja työntekijän oleskelulupa toukokuuhun 2012 asti, jonka jälkeen valittajan vireille panemat jatko-oleskelulupaa koskevat hakemukset oli hylätty. Maahanmuuttovirasto oli huhtikuussa 2014 päättänyt valittajan karkottamisesta kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli marraskuussa 2014 jättänyt karkottamista koskevasta Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen tutkimatta sen vuoksi, ettei sitä ollut tehty säädetyssä määräajassa. Tämän jälkeen valittaja oli hakenut kansainvälistä suojelua perusteenaan hänen homoseksuaalina kotimaassaan kohtaamansa vaikeudet.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli muun ohella ratkaistavana kysymys, oliko valittajalla seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan Tansaniassa tai oliko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän homoseksuaalisuutensa vuoksi joutuisi siellä todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei valittajan homoseksuaalisuuteen vetoamisen ajankohdalle voitu antaa merkitystä arvioitaessa hänen kertomuksensa uskottavuutta. Valittajan opiskeluun ja työntekoon perustuneet aiemmat oleskelulupahakemukset eivät olleet edellyttäneet seksuaalisen suuntautumisen esille tuomista. Vasta maasta poistamista koskevan asian valmistelu, Maahanmuuttoviraston päätös valittajan karkottamisesta ja sitä koskeva hallinto-oikeuden päätös olivat merkinneet, että vaara valittajan palautuksesta Tansaniaan oli muuttunut todelliseksi. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiselle vasta usean vuoden maassa oleskelun jälkeen oli katsottava olleen hakemuksen vireille tullessa voimassa olleen ulkomaalaislain 95 §:n (301/2004) 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu muu perusteltu syy.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että henkilön seksuaalinen suuntautuminen on ominaisuus, joka on niin keskeinen osa hänen identiteettiään, ettei häntä voida vaatia luopumaan siitä. Unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa X ym. (C-199/12–C-201/12) antamassa tuomiossa lausutulla tavalla kansainvälistä suojelua hakevan henkilön ei voida odottaa pitävän homoseksuaalisuuttaan alkuperämaassaan salassa vainolta välttyäkseen. Henkilön mahdollisuutta noudattaa pidättyvyyttä seksuaalisen suuntautumisensa ilmaisemisessa ei myöskään voida kohtuullisesti odottaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hallinto-oikeus ollut voinut perustaa valittajan kansainvälisen suojelun tarvetta koskevaa oikeudellista arviotaan hänen seksuaalisen suuntautumisensa osalta pitämään matalaan profiiliin. Asiassa oli sen sijaan kaikki Tansaniaan liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat ja valittajan henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen selvitettävä, muodostaako valittajan väitetty homoseksuaalisuus Tansaniassa sellaisen uhan, että hän voi perustellusti pelätä henkilökohtaisen tilanteensa valossa tosiasiallisesti joutuvansa vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi, tai onko merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa kotimaassaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei valittajalla ollut perusteltua vainon pelkoa tai vakavan haitan vaaraa. Valitus hylättiin.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574, jaana.lappalainen(ät)oikeus.fi
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1