Vesistötoimikunnan 21.8.1943 myöntämässä voimalaitosluvassa edellytettyä ankeriaskourua ei ollut rakennettu. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus oli hakenut velvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi, koska ankeriaskourun rakentaminen ei Suomen rannikolle nousevien ankeriaiden vähäisen määrän ja alempana joessa olevien voimalaitospatojen ankeriaiden nousun estävän vaikutuksen vuoksi ollut enää tarkoituksenmukaista.
Aluehallintovirasto oli hyväksynyt elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen teettämän, ankeriaskourun rakentamis- ja ylläpitokustannuksia koskevan laskelman perustelut ja lopputuloksen suuruusluokan, ja laskennallisen kustannusarvion perusteella määrännyt vuotuisen kalatalousmaksun suuruuden. Hallinto-oikeus oli voimalaitoksen omistajan valituksesta alentanut maksun määrää.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n 4 momentin perusteella muutetun velvoitteen on siitä riippumatta, onko velvoitteen sisältönä maksun suorittaminen vai muu toimenpide, oltava sellainen, että kalataloudelle aiheutuvaa vahinkoa saadaan sen avulla ehkäistyksi tai vähennetyksi ainakin yhtä tehokkaasti kuin alkuperäisen velvoitteen avulla on ollut mahdollista. Maksun suuruus ei siten perustu kustannukseen, joka maksulla korvattavasta toimenpiteestä luvan saajalle aiheutuisi, vaan peruste on maksulla rahoitettavilla toimenpiteillä kalastolle ja kalastukselle saavutettava hyöty. Kun joen merkityksestä ankeriaalle ja sen pyynnille ei ollut saatavissa tarkkaa selvitystä joen rakentamisesta kuluneen pitkän ajan ja ankeriaan joessa esiintymisen puutteellisen dokumentoinnin vuoksi, kalatalousvelvoitetta vastaavan maksun suuruutta määriteltäessä vertailuarvoksi voitiin ottaa kustannus, joka kalatalousvelvoitteen mukaisista toimenpiteistä maksun määrittelyhetkellä aiheutuisi. Koska kysymyksessä on kokonaisarvio, on lähtökohtana pidettävä arvioitua kustannusta, josta ei ole vähennetty luvan saajan itsensä mahdollisesti tekemän työn osuutta.
Kun lisäksi otettiin huomioon se etu, jonka voimalaitoksen omistaja oli ankeriaskourua koskevan velvoitteen vuosia jatkuneen laiminlyönnin johdosta saanut, hallinto-oikeuden päätös, jolla kalatalousmaksun määrää oli voimalaitoksen omistajan valituksesta alennettu, kumottiin ja aluehallintoviraston päätös saatettiin voimaan.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1