Hankintayksikkö oli järjestänyt IV-tarvikkeiden ja asennusten hankinnasta tarjouskilpailun. Hankintayksikkö oli 23.4.2013 tekemällään päätöksellä keskeyttänyt hankintamenettelyn. Yhtiö A teki hankinnan keskeyttämistä koskevasta päätöksestä markkinaoikeudelle valituksen, jonka markkinaoikeus 31.10.2013 antamallaan päätöksellä hylkäsi.
Hankintayksikkö ilmoitti 14.5.2013 uudesta IV-tarvikkeiden ja asennusten hankinnasta. Hankintayksikkö ilmoitti kuitenkin jo 22.5.2013 julkaistulla hankintailmoituksella tämän hankintamenettelyn keskeyttämisestä sekä hyväksyi 24.9.2013 tekemällään kirjallisella päätöksellä kyseisen hankinnan keskeyttämisen. Perusteena mainitun toisen hankintamenettelyn keskeyttämiselle oli se, että A oli valittanut 23.4.2013 tehdystä hankinnan keskeyttämispäätöksestä markkinaoikeuteen.
A valitti markkinaoikeuteen katsoen, että hankintayksikkö hankki IV-tarvikkeita ja asennuksia julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti suorahankintana ilman kilpailutusta. Markkinaoikeus hylkäsi A:n valituksen. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan hankintayksikön tekemissä IV-tarvikkeiden ja asennusten hankinnoissa oli ollut kysymys julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 93 §:ssä tarkoitetusta hankinnan väliaikaisesta järjestämisestä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi A:n valituksesta, toisin kun markkinaoikeus, että hankintayksikkö oli menetellyt asiassa julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Hankintayksikön tekemä hankinnan toinen keskeytyspäätös voitiin ottaa huomioon arvioitaessa hankintayksikön menettelyä kilpailuttamisvelvoitteen noudattamisessa. Hankintayksiköllä ei ollut hankintalain 73 a §:n mukaista todellista ja perusteltua syytä keskeyttää aloittamaansa hankintamenettelyä A:n edellisestä hankinnan keskeyttämispäätöksestä tekemän valituksen perusteella. Hankintayksikön menettelyssä ei kokonaisuutena arvioiden ollut kysymys hankintalain 93 §:ssä tarkoitetusta hankinnan väliaikaisesta järjestämisestä vaan hankintasäännösten vastaisesta suorahankinnasta.
Korkein hallinto-oikeus kumosi markkinaoikeuden päätöksen ja otti seuraamusten määräämistä varten asian välittömästi ratkaistavakseen. Koska hankinnasta oli sittemmin järjestetty tarjouskilpailu, hankintalain 94 §:n 1–3 kohdan mukaiset ensisijaiset reaaliseuraamukset eivät tulleet kysymykseen. A:n hyvitysmaksuvaatimuksen osalta korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei ollut edellytyksiä määrätä hankintayksikköä maksamaan A:lle hyvitysmaksua siltä ajalta, kun hankintaa oli ennen tarjouskilpailun järjestämistä toteutettu suorahankintana.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1