Asiassa oli kysymys Euroopan unionin kansalaisen käännyttämisen ja maahantulokiellon määräämisen edellytyksistä.
Viron kansalainen A oli työskennellyt Suomessa ajoittain vuodesta 2009 alkaen. Vuodesta 2012 lähtien hänellä oli ollut Suomessa toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Suomessa ollessaan A oli asunut omistamassaan asuntovaunussa. A ei ollut rekisteröinyt oleskeluoikeuttaan Suomeen.
A oli Suomessa tuomittu kolmesta erillisestä vuosien 2011 ja 2012 aikana tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta.
A oli teoillaan vaarantanut muiden tienkäyttäjien turvallisuutta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Suomessa liikenneturvallisuutta oli pidettävä sellaisena suojeltavana etuna, joka ulkomaalaislain 156 §:n 1 momentissa tarkoitettiin. Kun otettiin huomioon A:n samanlaisten tekojen toistuvuus lyhyen ajan sisällä ja rattijuopumusten osalta niiden törkeä tekomuoto, hänen käyttäytymisensä muodosti ulkomaalaislain 156 §:n 2 momentissa tarkoitetun todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhkan liikenneturvallisuudelle. A:lla ei voitu katsoa olevan Suomeen kiinteitä ja pysyviä siteitä.
Ulkomaalaislaissa säädetyt edellytykset A:n käännyttämiselle kotimaahansa Viroon ja kolmen vuoden maahantulokiellon määräämiseen olivat olemassa.
KHO:n päätös:
http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1454591082934.html
Yhteystiedot:
Päivi Musakka, viestintäpäällikkö 050 341 1347
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1