Korkein hallinto-oikeus on tänään antanut kaksi vuosikirjapäätöstä sekä yhden lyhyen ratkaisuselosteen, jotka kaikki koskevat kielitaitoedellytyksestä poikkeamista kansalaisuusasiassa.
Kansalaisuutta hakenut valittaja oli toimittanut Maahanmuuttovirastolle selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan oman suomen kielen opettajansa todistuksen, jonka mukaan valittaja oli Suomeen tullessaan ollut primaarilukutaidoton. Todistuksen mukaan valittaja oli kertonut käyneensä kolme vuotta koulua kotimaassaan. Valittaja oli aikaisemmin Suomesta turvapaikkaa hakiessaan vuonna 2008 kirjoittanut turvapaikkapyyntönsä itse äidinkielellään. Valittaja oli lisäksi puolisonsa ja lastensa oleskelulupia koskevan asian yhteydessä vuonna 2010 kertonut Maahanmuuttovirastolle käyneensä Somaliassa koulua kolme vuotta ja osaavansa lukea ja kirjoittaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi valittajan itse kirjoittaman turvapaikkapyynnön sekä valittajan kertomuksen oleskelulupa-asiassa osoittavan yksiselitteisesti, että hän oli Suomeen saapuessaan osannut lukea ja kirjoittaa. Näin ollen valittajan kansalaisuushakemukseensa liittämän oman suomen kielen opettajan todistuksen vuodelta 2014 oli katsottava perustuvan tältä osin selkeästi virheellisiin tietoihin valittajan taidoista vuonna 2008. Valittaja ei ollut kyennyt selittämään ristiriitaa. Päätöstä ei siten näissä olosuhteissa voitu perustaa mainittuun opettajan todistukseen.
Kansalaisuutta hakenut oli esittänyt Maahanmuuttovirastolle oman suomen kielen opettajansa antaman todistuksen luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan sekä alkeiskielitaidon hallinnastaan. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakemuksen, koska hakijan tapauksessa ei ollut ilmennyt sellaisia perusteita, joiden nojalla voitiin poiketa kielitaitoedellytyksestä. Maahanmuuttovirasto oli katsonut, ettei hakija ollut osoittanut pyrkineensä aktiivisesti kehittämään suomen kielen taitoaan.
Kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin sanamuodosta ilmenee, että luku- ja kirjoitustaidottoman osalta alkeiskielitaidon hallinta tai säännöllinen osallistuminen kieliopintoihin ovat edellytyksinä vaihtoehtoisia. Laissa ei edellytetä, että luku- ja kirjoitustaidottomuuteen vetoavan hakijan tulisi alkeiskielitaidon hallinnan lisäksi osoittaa aktiivisuutta kieliopinnoissaan. Asiaa on arvioitava lain yksiselitteisen sanamuodon mukaisesti.
Maahanmuuttoviraston olisi tullut ottaa ratkaisunsa perusteeksi sille esitetty valittajan oman suomen kielen opettajan antama todistus. Edellä mainituista syistä ja kun otettiin huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Maahanmuuttoviraston päätös ja hallinto-oikeuden päätös, jolla valitus Maahanmuuttoviraston päätöksestä oli hylätty, oli kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Lyhyt ratkaisuseloste KHO 27.12.2017 T 6675
Kansalaisuutta hakeneella luku- ja kirjoitustaidottomalla ei ollut kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentissa tarkoitettua alkeiskielitaitoa eikä hän ollut esittänyt sellaista oman suomen tai ruotsin kielen opettajansa antamaa todistusta, jonka perusteella hänen voitaisiin todeta osallistuneen kieliopintoihin laissa tarkoitetulla tavalla säännöllisesti. Valittajalle työkokeiluista annetut todistukset eivät olleet kansalaisuuslain 18 b §:n 3 momentissa tarkoitettuja oman suomen tai ruotsin kielen opettajan todistuksia. Kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin poikkeamisedellytyksen olemassaoloa ei siten ollut osoitettu pykälän 3 momentissa säädetyllä tavalla.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, projektipäällikkö, puh. 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1