Terveydenhoitoviranomaisen A:lle 2.4.1985 myöntämän sijoituspaikkaluvan mukaan kiinteistöllä M sijaitsevassa turkistarhassa sai olla 300 metriä varjotaloja ja paikat 720 siitosminkkinaaraalle tai 180 siitoskettunaaraalle. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli 4.6.2002 myöntänyt A:lle ympäristöluvan turkistarhan laajentamiseen niin, että varjotaloja sai olla yhteensä 540 metriä ja siitoskettunaaraita 220.
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksellään hylättyä B:n ja C:n vaatimuksen, jonka mukaan A:lle turkistarhan laajentamiseen 4.6.2002 myönnetty ympäristölupa tuli katsoa rauenneeksi, Vaasan hallinto-oikeus B:n ja C:n valituksesta kumosi viranomaisen päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan turkistarhan laajentamiseen 4.6.2002 myönnetty ympäristölupa oli rauennut.
Korkein hallinto-oikeus A:n valituksesta kumosi hallinto-oikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus otti asian suoraan ratkaistavakseen ja päätti, että A:lle myönnetty ympäristölupa raukeaa siltä osin kuin se koskee kiinteistöllä M sijaitsevan turkistarhan toteutumatta jäänyttä laajentamista. Tarhan salaojien laajentaminen ja kahden uuden varjotalon perustusten tekeminen eivät olleet ympäristösuojelulain 57 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla toiminnan tai sen aloittamisen kannalta olennaisia toimia. Lupa jäi siten voimaan muilta osin.
KHO:n lyhyt ratkaisuseloste 10.3.2016/788
Yhteystiedot:
Päivi Musakka, viestintäpäällikkö 050 341 1347
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1