KHO:n lyhyt ratkaisuseloste, joka koskee vammaispalvelua ja vaikeavammaisen kuljetuspalvelua

Vaikeavammainen A oli hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaisena kuljetuspalveluna 12 yhdensuuntaista matkaa päästäkseen avoimen korkeakoulun opetukseen Y:n kuntaan, joka ei ollut A:n kotikunnan maantieteellinen rajakunta. Y:n kunta sijaitsi noin 85 kilometrin päässä A:n kotikunnasta. Hallinto-oikeus oli kumonnut lautakunnan päätöksen, jolla A:lle ei ollut myönnetty hakemaansa kuljetuspalvelua.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n suorittamat kyseiset matkat olivat osa hänen jokapäiväiseen elämäänsä kuuluvia kuljetuksia, jotka kuuluvat kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla sikäli, kuin ne ulottuvat A:n asuinkunnan tai lähikuntien alueelle. Lähikunta voi olla myös muu kuin kotikunnan maantieteellinen rajakunta, jolloin käsitettä laajentavana seikkana huomioon on otettava vaikeavammaisen henkilön yksilöllinen kuljetustarve sekä tarve sellaisiin yleensä saatavilla oleviin palveluihin, joita kotikunnan tai naapurikunnan alueella ei ole. Koska kunnan korvausvelvollisuuteen kuuluvat vain kuljetuspalvelusta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, matka toiminnalliseen lähikuntaan ei voi kuitenkaan olla kohtuuttoman pitkä.

Kun otettiin huomioon kuntien välinen etäisyys, korkein hallinto-oikeus katsoi, että Y:n kuntaa ei voitu pitää esillä olleissa olosuhteissa sellaisena toiminnallisena lähikuntana, johon A:n kotikunnan tulisi korvata A:n opiskeluun liittyvät kyseessä olleet matkat vammaispalvelulain nojalla. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi perusturvalautakunnan päätöksen voimaan.

KHO 13.3.2017 T 1118

Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574, jaana.lappalainen(at)oikeus.fi