Runoilija, kirjailija Tuija Välipakan runovideo Kuolema on IN on tullut valituksi ZEBRA Poetry Film Award – tapahtumaan Berliiniin 16.–19.10.2014. Runovideon pääosassa esiintyy taiteilijaprofessori Risto Ahti. Videon on käsikirjoittanut, kuvannut ja ohjannut työryhmä Mikaela Välipakka ja Arttu Soilumo ja runo on Välipakan uusimmasta kokoelmasta Take Away (Paasilinna 2014).
ZEBRA Poetry Film Awardiin tarjottiin yli 750 videota 70 maasta.
Kotimaassa videon ensikappale on Hämeenlinnan taidemuseon Vexi Salmen yksityiskokoelmassa.
http://www.literaturwerkstatt.org/en/zebra-poetry-film-festival/home-zebra-poetry-film-festival/
Kuolemasta ei saa puhua, siksi siitä on pakko kirjoittaa – Tuija Välipakan lempeän ironinen Take away
Take away (Paasilinna) on runoteos kuolemasta. Lempeä, ironinen, makaaberi. Kuolemassa kieli muuttuu: pilkut eivät enää pysäytä : kaksoispiste liimautuu lopullisen ajatuksen ruumiiseen. Runo avautuu Rorschachin musteläiskäksi, liihottaa aukeaman yli tai puristuu tiiviiksi kuin arkku. Kuolemasta ei saa puhua, siksi siitä on pakko kirjoittaa, se on suurin elossa oleva klisee.
Teos on Tuija Välipakan kolmas runokokoelma. Esikoinen käsitteli naiseutta, seksuaalisuutta ja naisen paikkaa sukupolvien ketjussa, toisessa kokoelmassa hän tutki sirkuksen kehysten lävitse olemisen pelkoa, ilmestymisen ja katoamisen teemoja sekä järjestyksen alla lymyävää kaaosta.
Runosta Take away – tutkimus kuolemasta on tehty runovideo, joka tuli valituksi Tampere Filmfestivaalin Finnhits -sarjaan 2013 ja esitettiin elokuvateatteri Plevnassa festivaaliviikolla.
Toistaiseksi tuntemattomasta syystä
mikään ei pysy raiteillaan suljettuna poissa silmistä
silmukat purkautuvat purot yhtyvät meriin ja merien väkivalta
pakottaa mantereet kuin aamun ruumiit irti toisistaan
tämä ei ole sarkasmia
neuroottisen ihmisen tunnistaa nykivästä tanssista
mutta toistaiseksi tuntemattomasta syystä jalkapohjistamme vuotaa askelia
jotka vievät meidät väärään suuntaan
ja tyhjyys eli se mikä ei ole mitään on tavoitelluin tila:
sielu
painaa saman verran kuin kahvimitallinen kahvia
seitsemän grammaa pannujauhettua
yksi kulaus ja paksu maadoittava maito
sata biljoonaa solua jokaisessa meissä tikittävät aikaa
kunnes aikaa ei enää ole
oi valkoinen kani on kiire kiire!
Tamperelaisen Tuija Välipakan (s. 1967) esikoisteos, vuonna 2003 ilmestynyt runokokoelma Lasimorsian oli arvostelumenestys. Teos käsitteli naista, naiseutta ja seksuaalisuutta. Välipakan viimeisin kokoelma Klovnin pelko (2010) valaisee lyriikan keinoin sirkusta ja pelon olemusta. Teos sai vuoden 2010 Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinnon. Välipakka on myös kirjoittanut kaksi romaania, Härkätanssija (2004) ja Maailman vahvin tyttö (2007) sekä suurmenestyksen saaneen tietokirjan Sata tapaa tappaa sielu (2007), jossa narsismin uhrit pääsevät ääneen. Hän on myös osallistunut useisiin antologioihin. Välipakka toimii kirjailijan ja runoilijan ammattiensa ohella myös sanataideohjaajana. Hän ohjaa erilaisia ryhmiä koululaisista eläkeläisiin sekä toimii runolähettiläänä. Tampereen Runokaupungin hallituksessa ja tapahtumatuottajana hän on työskennellyt vuodesta 2009.
Lisätiedot & kansikuva: paasilinna.fi/kirjat/take-away/
Kuvia Tuija Välipakasta: paasilinna.fi/kirjailijat/tuija-valipakka/
Haastattelu- ja lehdistökappalepyynnöt: [email protected] / 050 567 1888
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1