Kun talvisota päättyi, luovutettuun Karjalaan jäi suurin osa evakkoon lähteneiden omaisuudesta. Alueelle jäänyt yksityisomaisuus sisälsi myös kulttuurisesti arvokkaita esineitä ja taidetta. Mitä tuolle omaisuudelle tapahtui sodan päätyttyä, ja missä taideteokset ja muut esineet ovat nyt?
Sotasaalisvarastoja, joita puna-armeija kokosi Viipuriin ja muualle luovutettuun Karjalaan talvisodan jälkeen, ei ole käsitelty tutkimuskirjallisuudessa aiemmin. Hannu Takalan nyt julkaistava Puna-armeijan sotasaalis kertoo venäläisiin alkuperäislähteisiin perustuen, miten puna-armeija kohteli evakkoon lähteneiden suomalaisten omaisuutta. ”Tutkimustyö alkoi, kun sain tietoja Eremitaasin arkistossa olevista lähteistä, joiden mukaan Eremitaasissa olisi talvisodan jälkeen Viipurista evakuoituja taideteoksia. Tein kirjaa varten Venäjällä töitä parisenkymmentä lyhyttä jaksoa 2010–2015”, kertoo Takala.
Takalan käyttämistä lähteistä löytyy mainintoja siitä, että Leningradin museoihin koottiin esineitä eri puolilta luovutettua Karjalaa. Lähteissä kerrotaan suoraan myös sotasaalisvarastojen olemassaolosta sekä tutkijoiden tekemistä keruumatkoista Viipurissa ja sen lähiseudulla. Museoihin päätyi kirjoja ja arkistomateriaalia, mutta myös paljon taidetta: mm. Ilja Repinin, Gallenin, Halosen ja Edelfeltin töitä. Takala kertoo päässeensä myös näkemään sotasaalisesineitä Pietarissa: ”Oli erikoista, kun saatoin todeta, että täällähän niitä talvisodassa kadonneiksi luultuja esineitä on!”
Ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen on tehty useita kansainvälisiä sopimuksia kulttuuriperinnön suojelemiseksi. Sopimukset eivät kuitenkaan ole kyenneet estämään omaisuuden tuhoamisia aseellisten konfliktien aikana. Puna-armeijan toimien lisäksi kirja luo katsauksen siihen, miten eri maiden armeijat ovat kohdelleet arvotaidetta ja yksityisomaisuutta viime sodissa.
Suhtautuminen sotasaaliiksi otetun omaisuuden palauttamiseen vaihtelee maittain: vastaus siihen, kuka omistaa toisen henkilön tai valtion haltuun päätyneen sotasaalisesineen, riippuu kysyjästä ja vastaajasta. Venäjä katsoo edelleen olevansa oikeutettu pitämään sotasaalisesineet itsellään, eivätkä Suomi tai yksityiset kansalaiset eivät koskaan ole esittäneet vaadetta palauttaa Karjalaan 1940 jäänyttä irtainta esineistöä. Sen sijaan Neuvostoliito vaati välirauhansopimuksessa Suomea palauttamaan miehitysalueilta pois viedyt esineet, joista suurin osa onkin palautettu.
FT Hannu Takala on Lahden museoiden tutkimuspäällikkö ja Turun yliopiston arkeologian dosentti. Takala uskoo, että tutkimusprosessin aikana hänelle oli apua siitä, että hän työskentelee itse museossa.
Kirjailijan yhteystiedot: [email protected], 044-918 4176
21.–28. toukokuuta Takala on Venäjällä aloittamassa seuraavaa tutkimustaan, ja tuolloin häntä voi tavoitella numerosta + 7911 245 4634.
Arvostelukappaleet ja lisätiedot: markkinointikoordinaattori Mirka Vesala, [email protected], 050 490 0245
Hannu Takala
Puna-armeijan sotasaalis
Karjalan kulttuuriomaisuuden ryöstö 1939–1941
258 sivua | SKS 2017
____________________________________________________________________________________________________
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura ja kulttuurijärjestö: tutkimuslaitos, humanistisen tiede- ja tietokirjallisuuden kustantaja, suullisen ja kirjallisen kulttuurin arkisto ja tieteellinen erikoiskirjasto sekä kirjallisuuden viennin ja kääntämisen tukija. Seuraan kuuluu noin 3 000 jäsentä ja sen palveluksessa työskentelee tällä hetkellä noin 80 henkeä. www.finlit.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1