Tietokirja uudenlaisen luonnonsuojeluajattelun viriämisestä 1960-luvun Suomessa

Ympäristökysymys nousi 1960-luvulla yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Samaan aikaan myös luonnonsuojeluaate ajautui käymiskauteen, jonka aikana sen sisältö ja tavoitteet laajenivat merkittävästi. Perinteisen luonnonsuojelutoiminnan rinnalla alkoi itää toisenlainen käsitys luonnonsuojelun tehtävästä. Suomessa puunjalostusteollisuus pilasi vesistöjä, maataloudessa käytettiin torjunta-aineita ja tuotantolaitosten päästöt ilmaan vaivasivat teollisuuspaikkakuntia. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavien kielteisten tekijöiden lisäksi ihmistoiminta muutti alkuperäistä luontoa kansantalouden nimissä. Suomessa kehitys uhkasi johtaa metsä- ja suoluonnon loppumiseen. Ympäristön saastumisessa ja luonnon kohtelussa nähtiin vakavia ongelmia, mutta yhteiskunnasta puuttuivat keinot vaikuttaa asioiden tilaan. Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen toimenkuvaan ei kuulunut yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Maailmalla ympäristökysymys oli noussut huolenaiheeksi jo aikaisemmin. Huoli ympäristöstä heijastui aluksi Yhdistyneiden Kansakuntien alajärjestöjen toimintaan, mutta siitä käynnistyi kehityskulku, joka johti ensimmäiseen ympäristöhuippukokoukseen Tukholmassa 1972. Suomi ajautui mukaan kansainväliseen kehitykseen, jossa ihminen osana ympäristöä sai uusia merkityksiä. Ympäristöpolitiikasta tuli kansainvälinen toiminta-alue. Suomessa Jyväskylän Kesä -tapahtumista kehittyi merkittävä luonnonsuojelukongressien pitopaikka.

Pitkä matka huomiseen, Uuden luonnonsuojeluajattelun läpimurto Suomessa 1962–1972

Pitkä matka huomiseen -kirjassa kerrotaan luonnonsuojeluliikkeen murroskauden vaiheet ja selitetään tapahtumien kulkuja. Tietokirjan aikajana on rajattu karkeasti vuosiin 1962–1972, aikakauteen, joka alkoi Äänettömästä keväästä ja loppui Kasvun rajoille. Tänä aikana käsityksemme luonnonsuojelusta, sen sisällöstä ja tavoitteista mullistui täysin. Samassa myllerryksessä ympäristöhallinto alkoi muotoutua Suomessa sellaiseksi kuin me tunnemme sen tänään.

Kirjan erityisvahvuus on keskusteluissa, joissa muutoksentekijät ja silloiset luonto- ja ympäristövaikuttajat kertovat itse omin sanoin aikakauden tapahtumista ja kehityskuluista. Lisäksi kansien sisään on koottu tietoja laajasti arkistoista ja yksityishenkilöiden omista jälkeen jääneistä papereista. Jyväskylän Kesien arkisto on erityisen arvokas aikalaiskuvan välittäjä. Nyt se avautuu lukijalle käsin kosketeltavan yksityiskohtaisesti ensimmäistä kertaa.

Uutuuskirja on kirjoitettu luonnonsuojelun historiasta kiinnostuneille, mutta se on tarpeellista luettavaa kaikille luonnosta ja luonnonvarojen käytöstä huolta kantaville kansalaisille. Kirja kertoo myös yhteiskunnassa tapahtuneesta liikehdinnästä ja kansalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa omaan ympäristöönsä.

FT Pasi Reunanen on freelancekirjoittaja, jonka aiheet sivuavat luonnonsuojelua ja ympäristöaiheita, niiden historiaa ja yhteiskunnallisia yhtymäkohtia. Hän toimii myös Luonnon Tutkija -lehden päätoimittajana.