Jari Ehrnroothin Hyvintoimintayhteiskunta

Jari Ehrnroothin Hyvintoimintayhteiskunta (Kirjapaja) ravistelee hyvinvointiyhteiskunnan ja liberaalin demokratian perusteita. Kun kaikki poliittiset puolueet haluavat pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan, Ehrnroothin mukaan hyvinvointivaltion murros on  mahdollisuus luopua vanhasta ja kehittää parempaa yhteiskuntamallia.

Arvokas elämä ei Ehrnroothin mukaan synny itsekeskeisestä onnellisuuden tavoittelusta, vaan itsensä kehittämisestä ja toteuttamisesta muita ja koko yhteiskuntaa varten. Hän kysyykin, onko hyvinvointiyhteiskunnalla tulevaisuutta ilman hyvän elämän velvollisuuksia. Mikä on vapauden suhde välttämättömyyteen ja moraaliin?

Aikamme kriisi on Ehrnroothin mukaan pohjimmiltaan moraalinen. Toisaalta yksilön vastuu on kadonnut, ja se näkyy edelleen yhteiskuntapolitiikan ratkaisuissa. Hän ehdottaa yhteiskunta- ja elintapapolitiikan painopisteen siirtämistä vapaan yksilön palvelemisesta häneltä edellytettävään vastuulliseen toimintaan: ”Mielestäni se on oikea katseen suunta länsimaisen vapauden ja valistuksen nykyisessä kehitysvaiheessa.”

Teos avaa puhuttelevan näkymän maailmaan hyvinvointiyhteiskunnan jälkeen. Keskiöön nousee yksilön vastuullinen vapaus, itsensä kehittäminen ja pyrkimys henkiseen kasvuun. Ehrnroothin mukaan oikeamielisyys on arvokkaampaa kuin onnellisuus, ja siksi passivoivasta hyvinvoinnista siirrytään kohti aktiivista hyvintoimintaa; hyvinvointiajattelusta (well-being) hyvintoiminta-ajatteluun (well-doing).

Ehrnrooth ottaa esimerkiksi suhtautumisen turvapaikanhakijoihin. ”Ongelman luo sama erhe kuin hyvinvointivaltion palvelujärjestelmässä: se liiaksi olettaa eikä riittävästi edellytä asiakkaan omaa vastuuntuntoa.”

Väestö on 1960-luvulta 2010-luvulle vaurastunut, koulutustaso on kohonnut ja kaikilla on nopea pääsy tietoyhteiskunnan faktapankkeihin. ”Vaikka tämä kaikki on tehnyt vapaasta yksilöstä vahvemman ja kansanvallasta vakaamman, hyvinvointiyhteiskunnan aikana on tapahtunut myös negatiivista kehitystä”, Ehrnrooth toteaa ja luettelee haitallisia ilmiöitä: lisääntynyt alkoholinkulutus, rikollisuus, liikalihavuus, elintapasairaudet ja liikunnan puute, parisuhteiden katkeilu, lastensuojeluilmoitukset ja lasten huostaanotot, mielenterveyden ongelmat ja masennuslääkkeiden kulutus.

”Yhä suurempi osa hyvinvointivaltion voimavaroista kuluu huonon elämän haittojen hoitamiseen, minkä vuoksi hyvää elämää kasvattavan sivistystoiminnan menoja pakon edessä karsitaan”, Jari Ehrnrooth kirjoittaa. ”Koulutus, työ, ihmissuhteet, terveys, fyysinen ja henkinen kukoistus – kaikki mitä hyvään elämään kuuluu – edellyttävät kurinalaista sitoutumista, johon vapaan yksilön on aivan itse kyettävä.” Hän kysyykin: Onko hyvinvointiyhteiskunnalla tulevaisuutta ilman hyveitä ja velvollisuuksia?

Kysyttäessä, miksi kirjoitit tämän teoksen, Ehrnrooth vastaa: ”Olen julistanut että hyvinvointiyhteiskunta perustuu valheelle. Tässä kirjassa haluan selventää ja perustella näkemystäni sekä esitellä vaihtoehtoisen ajattelutavan yhteiskunnan uudistamiseksi.” Hänen edellinen teoksensa Toivon tarkoitus herätti laajaa keskustelua ja vastakaikua. Uusi teos jatkaa siinä pohjustettujen ajatusten kehittelyä.

Jari Ehrnrooth: Hyvintoimintayhteiskunta. Miten aikamme kriisi ratkeaa? Kirjapaja 2016. 178 s. 30.01 / 17.3. ISBN 9789522884855. Ovh. 31,90

Jari Ehrnrooth on kirjailija ja kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut useita kauno- ja tietokirjallisia teoksia, mm. Lähemmäksi kuin lähelle (2007) ja Tietämättä uskon (2012) ja Toivon tarkoitus (2014). Hänelle on myönnetty Kalevi Jäntin tunnustuspalkinto, Valopilkku-palkinto ja Suomen Akatemian tunnustuspalkinto.

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt: Kirjapaja, viestintä / Marja-Liisa Saraste, [email protected]. Tai Jari Ehrnrooth, [email protected] Arvostelukappaleet: Minna Vatja, [email protected]